sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ei pidä innostaa natseja

Kun parisensataa uusnatsiksi ymmärrettävää ihmistä kokoontuu Tampereen Laukontorille marssiakseen mielenosoituskulkueena kaupungin läpi, viisas ihminen miettii monta kertaa mitä tehdä. Miten on reagoitava vai kannattaako reagoida mitenkään?

Viisainta on, ettei tee mitään, tai sitten vain hymähtää huvittuneesti kuin lasten leikeille. Eivät nämä tempaukset ansaitse vakavaa huomiota, eivät ainakaan vielä. Kaksisataa ihmistä Suomen kuudesta miljoonasta on niin vähän, ettei siitä saa edes kunnollista prosenttilukua.

Arveluttavinta on, että ryhtyy järjestämään samanaikaista mielenosoitusta, jossa voi joutua keskinäiseen kahakkaan. Silloin päädytään alueelle, jonka säännöt natsit ovat valinneet. He innostuvat saamastaan huomiosta, saavat kaipaamiaan seikkailuja ja näkyvää toimintaa. He saavat kokemuksen, että eivät ole marssineet turhaan, koska heidät on huomattu.

Olen ennenkin lainannut Tuomas Anhavaa: "Mielipiteiden vastustaminen on niiden vahvistamista, niiden merkityksen tunnustamista; ja vielä pahempaa, sen tunnustamista, että vastustetut mielipiteet koskevat tärkeitä asioita."

Ei kommentteja: