Juuri kuolleen Tom Pettyn konsertissa olen ollut yhden
kerran. Hän lämppäsi Helsingissä Bob Dylania. Ennen keikkaa tiesin Pettystä
vain nimen, mutta lavalla hän osoittautui maanläheiseksi muusikoksi, jonka
konstailematonta rokkia kuunteli mielikseen.
Päätin ostaa levyn ja ostinkin.
Pettyn jälkeen lavalle tuli ylimielinen supertähti. Dylanin
periaatteessa moni-ilmeiset kappaleet olivat yhtä ja samaa räminää. Sanat eivät
kuuluneet ollenkaan.
Dylania ei vain kiinnostanut. Ei muuta kuin rahat pois ja seuraavaan paikkaan.
Dylania ei vain kiinnostanut. Ei muuta kuin rahat pois ja seuraavaan paikkaan.
Mutta Petty ei ollut se, joka petti.
1 kommentti:
Sama mielikuva ko konsertista. Dylan oli ylimielinen paska ja Petty oman osansa läpi 110% antaumuksella
Lähetä kommentti