Tänä aamuna Sixten Korkman havahdutti kysymällä kolumninsa
otsikossa: "Kestämmekö kriisin – onko Suomi resilientti?" Tunnustan,
etten ymmärtänyt vierasta sanaa. Olen kuullut sen viime aikoina jossain, mutta
sana on mennyt nopeasti ohi.
Edes netistä löytyvä Ilmainen sivistyssanakirja ei tunne käsitettä.
Googlailemalla sentään löytyi. Korkeimmaksi haussa nousi selitys, että
resilienssi on selviytymis- ja sopeutumiskykyä ennakoimattomissa, yllättävissä
muutostilanteissa.
Sanasta löytyvät tulkinnat eivät pidä aivan yhtä.
Vakiintumattomissa käsitteissä onkin se hyvä puoli, että käyttäjät voivat
määritellä ne mieleisellä tavallaan. Työterveyslaitoksen sivuilla lukee: "Resilienssi tarkoittaa näiden pulmatilanteiden saattamisesta kaikkien
tietoon ja onnistuneiden ratkaisujen jakamista. Ennakointia ja yhdessä
oppimista." Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan resilienssi on
muutosjoustavuutta, joka tarkoittaa oppimiseen ja toimiviin verkostoihin
perustuvaa alueen aktiivista uudistamista.
Korkmania en moiti. Heti kolumninsa alussa hän selittää
sanan. Hän turvautuu Kielitoimiston sanakirjaan, jonka mukaan resilienssi on
kykyä pysyä toimintakykyisenä vaikeissa muutostilanteissa ja palautua niistä.
Korkman antaa käytännön esimerkin nyrkkeilijästä, joka on lyöty kanveesiin ja
joka pomppaa ylös ja jatkaa ottelua.
1 kommentti:
Nojjoo, sanahan on melko tavanomaisessa käytössä standarditason englannissa (Resilience: "Returning quickly to original shape after force is applied; elastic"), vaikka ei kai sitten nk rallienglannissa. Sixtenhän lienee erityisesti englannin osalta melkoinen tekijä.
Lähetä kommentti