"Uskonto
on kuin penis. Omastaan pitää olla ylpeä! Mutta sitä ei oteta esille
julkisesti, ei tarjota lapsille, eikä se saa ohjata ajattelua."
Tällaista
oppia jakoi Vapaa-ajattelijoiden liitto pyhäinpäivän aamuna Twitterissä.
Minäkin hymähdin, olihan tuo näppärästi ja kansaanmenevästi sanottu.
Kaikki
nokkelat letkautukset eivät vain kestä kriittistä käsittelyä, eikä kestä
tuokaan - ellei sitten satu olemaan neuvostoliittolaisten käytäntöjen kannalla.
Tuo
vapaa-ajattelijoiden tviitti nimittäin on varsin tarkka kuva siitä, millä
ehdoilla Neuvostoliitossa sallittiin uskonto. Ei suoranaisesti käsketty olemaan
siitä ylpeä, mutta salainen ylpeys sallittiin, kunhan vain pysyttiin niissä
rajoissa, joita Alexander Solzhenitsyn kuvasi lainatessaan Tanja Hodkevitsin sanoja Stalinin leiriltä:
"Rukoilla saat toki vapaasti, mutta vain niin, että Jumala kuulee."
Ainakaan
minulle ei heti valkene, miten voisi olla jostain asiasta ylpeä kertomatta
siitä muille. Tviitin kielikuvia käyttäen kyse lienee jonkinlaisesta
masturbaatiosta.
Virolainen
kirjailija Jaan Kross kertoo, millaisiin käytäntöihin johti se, että uskonto
poistettiin julkisesta elämästä: pappi ei saanut kävellä virkapuvussa kotoaan
kirkkoon, vaikka kirkko oli toisella puolen tietä. Hän tarvitsi tien ylittämiseen kahdet vaatteet.
Jos
uskonto suljettaisiin julkisuudesta, aika moni käytäntö muuttuisi. Olisiko
kirkkorakennukset huputettava niin kuin niissä olisi julkisivuremontti? Olisiko
minun pappina kieltäydyttävä ilmoittamasta ammattiani? Pitäisikö lakata
kertomasta julkisesti, missä ja milloin ensi vuoden rippikouluja pidetään?
Kiellettäisiinkö kuolinilmoitusten ristit? Siirrettäisiinkö joulurauhan
julistus sisätiloihin Turun tuomiokirkkoon? Laitettaisiinko Johann Sebastian Bach
soittokieltoon? Vietäsiinkö vanhat taulut museoiden avoimista tiloista kellariin, kun niissä on se niin kiusallinen risti?
Ja
ettei tarjota lapsille. Ei varmaan kaikissa muodoissaan, mutta lapselle
sopivasti kyllä. Lapsen on hyvä tietää, miksi isällä on pippeli ja mitä sillä
suunnilleen tehdään.
Onko
tosiaan paha asia, että ottaa lapsensa mukaan hautausmaalle pyhäinpäivänä? Eikö
lapsille saisi enää kertoa, että joululla tai pääsiäisellä on jotain tekemistä
uskonnon kanssa?
"Eikä
se saa ohjata ajattelua". Samaa ne yrittivät Neuvostoliitossa, jossa
sallittiin vain marxismi-leninismi. Jopa Dostojevski oli siellä hieman
epäilyttävää. Jos uskonto suljetaan ajattelusta pois, kapeaksi muuttuu. Pois
putoavat Martin Luther King, Graham Greene, Pentti Saarikoski, Augustinus, Mahatma
Gandhi, Leo Tolstoi, Sören Kierkegaard (ynnä tuhansia muita, joihin usko on
jättänyt jälkensä), ja myös tämä blogi. Tuloksena on reikäistä historiaa ja
aukkoista ajattelua.
Ja
alun alkaen on mennyt sananvapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti