keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Nuoret kiltimpiä muuten mutta kiusaaminen pysyy

Vähitellen, mutta tuskastuttavan hitaasti on alkanut päästä läpi se tieto, että tämän päivän nykynuoret eivät ole lainkaan huonotapaisempia kuin aiemmat, vaan aivan päinvastoin. Vakuutuin tästä taas eilen, kun perehdyin Kouluterveys 2015 -tutkimukseen, jossa on pitkään seurattu, minne trendit osoittavat. Kiinnitin huomiotani peruskoululaisiin, joten kaikki tähän blogiin kirjoittamani havainnot koskevat heitä.


Erilaisten aineiden käyttö vähenee

Kohtalaisen hyvin on uutisoitu, että turmelevien aineiden käyttö on vähentynyt. Kerran kuukaudessa humalaan juovien määrä on pudonnut neljäntoista vuoden aikana lähes kolmannekseen ja päivittäin tupakoivien joukko on vähentynyt samassa ajassa suunnilleen yhtä paljon. Vastoin yleisiä oletuksia huumeiden käyttö ei ole lisääntynyt peruskouluissa. Pojilla se on pysynyt ennallaan ja tytöillä hieman laskenut. Seksuaalinen kokeneisuus on vähentynyt, ja sillä lienee yhteys alkoholinkäytön  harvinaistumiseen.

Huonojakin asioita tietysti on. Nuuskan käyttö on lisääntynyt, ja viidennekselle netin käyttö aiheuttaa vuorokausirytmin ongelmia.


Koulu on entistä miellyttävämpi paikka

Koulunkäynnistä pitävien nuorten määrä on kasvanut oleellisesti, ja oppilaat tuntevat, että entistä useammat opettajat ovat heistä kiinnostuneita. Tälläkin alueella paraneminen on huomattavaa.

Poikien yksinäisyys on vähentynyt huomattavasti, mutta tyttöjen on pysynyt ennallaan. Tosin he kärsivät yksinäisyydestä harvemmin kuin pojat. Sen sijaan he tuntevat ahdistuneisuutta noin kolme kertaa poikia enemmän.  Koulun fyysissä oloissa olisi korjattavaa, sillä melkein joka on toinen sitä mieltä, että huono ilmanlaatu haittaa opiskelua.

Nuorten kyky puhua omista asioistaan vanhemmille paranee koko ajan.


Kiusaaminen pysyy

Yksi surullinen asia tilastoihin liittyy. Humala haihtuu ja keuhkot puhdistuvat, mutta kiusaamiskokemukset jäävät sakaksi mielen pohjalle. Siihen liittyvät tilastot eivät ole lainkaan kaunistuneet neljäntoista vuoden aikana. Luvut ovat entisellään, vaikka juuri tähän asiaan on kiinnitetty huomiota ja kampanjoita on ollut tuon tuosta.

Epäilen, ettei oikein ole ymmärretty, mistä on kyse. Äärimmäisen monimutkaisesta asiasta on puhuttu lässyttäen, syyttäen ja liian yksinkertaisia ratkaisuja tarjoten. Tutkimuksen mukaan joka luokalla on keskimäärin yksi kiusattu ja joillakin kaksi. Se on liian paljon.

Yksittäisen kiusatun kannalta tulee lohtua siitä, että lukiossa ja ammattikouluissa on selvästi vähemmän kiusaamista kuin peruskouluissa. Lukiolaisista vain yksi prosentti on koulukiusattuna kerran viikossa.

6 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tätä en voi olla kommentoimatta.

KiVa-koulu -hanke, joka perustuu nimenomaan kiusaamisen ymmärtämiseen äärimmäisen monimutkaisena ilmiönä ja lässytyksen lopettamiseen, lähti valtakunnallisesti liikkeelle vuonna 2009. Tällöin esittämiesi tilastojen mukaan peruskoulua käyvistä pojista kiusatuksi joutui viikoittain 10 prosenttiyksikköä ja tytöistä 7 prosenttiyksikköä. Nyt vastaavat luvut ovat 7 ja 5.

Suomeksi sanoen kiusaaminen on vähentynyt poikien keskuudessa 30 prosenttia ja tyttöjen keskuudessa lähes saman verran viiden vuoden aikana. Muusta tutkimuksesta tiedetään, että niissä kouluissa, joissa ohjelmaa toteutetaan huolella, luvut ovat vielä suurempia.

Mikä on se merkittävä tulos "kampanjoilla" pitäisi saada aikaan, jos 30 prosentin väheneminen viikoittaisessa kiusaamisessa ei ole mitään?

Tatu

Arto Köykkä kirjoitti...

Kaikki vertailuni perustuvat siihen, mitä on tapahtunut viimeisimmän neljäntoista vuoden aikana. Tyttöjen kiusatuksi tulemisen prosentti on edelleen sama viisi. Poikien on laskenut kahdeksasta prosentista seitsemään.

Vaikuttavat syyt ovat niin mutkikkaita, että sieltä ei voi poimia yhtä kampanjaa erikseen ja selittää sillä kaikkea käyrien aaltoilua. Tuskin KiVa-koulu-kampanjasta mitään haittaakaan on, mutta vaikutuksen suuruutta voidaan vain arvailla.

Sekään ei vielä todista mitään, että vaikutukset ovat suuria niissä kouluissa, joissa kampanjaa on toteutettu ”huolella”. Ehkä ne ovat juuri niitä kouluja, joissa muutenkin välitetään oppilaista enemmän kuin muualla.

Tilastojen taustoilla olevista syistä on vaikea sanoa mitään täsmällisen varmaa. Valistuneita arvauksia voi tietysti esittää.

Nimetön kirjoitti...

Siinä valossa, mitä minä tutkimuksesta ymmärrän, KiVa-koulun vaikuttavuudessa on kysymys muustakin kuin valistuneista arvauksista. Hankkeeseen liittyen on tehty 25 kansainvälisesti referoitua julkaisua, joista osa maailman arvostetummissa alan julkaisuissa, kuten "Developmental Psychology".

Kiinnostavinta on kuitenkin se, että alkuperäinen vaikuttavuustutkimus tehtiin satunnaistamalla ne koulut, joissa ohjelmaa aletaan toteuttaa ja ne koulut joissa sitä ei toteuteta. Tämän jälkeen kouluissa tehtiin ennen ja jälkeen tutkimukset. Asetelma on siis perinteiden kokeellinen asetelma, joka vaaditaan mm. lääkkeiltä.

Jos oikein muistan, niin tämä kokeellinen asetelma jouduttiin kuitenkin lopettamaan 2009 Opetusministeriön määräyksellä, koska vaikuttavuus oli niin suuri, ettei olisi ollut eettisesti oikein tarjota interventiota vain osalle kouluista.

Tatu

Arto Köykkä kirjoitti...

Sanoit ensin, että KiVa alkoi vuonna 2009 ja sitten sanot, että sitä koskeva tutkimus lopetettiin silloin. Mistähän on kysymys? Täsmennätkö vähän. Asia kiinnostaa minua.

Minähän en blogissani ota mitään kantaa KiVaan. Totean vain, että kiusaaminen on jokseenkin samalla tasolla nyt kuin neljätoista vuotta sitten. Lisäksi esitän epäilykseni mahdollisista syistä, ja se voi tietysti olla vääräkin. Joka tapauksessa minusta on kiinnostavaa, miksi niin monet asiat ovat parantuneet neljässätoista vuodessa, mutta kiusaamisluvut eivät. Toisaalta tähän ei ehkä ole lainkaan vastausta. Kenties ilmiöt ovat niin erilaisia, että kysymyskin on väärä.

Nimetön kirjoitti...

KiVa lähti tutkimusprojektina liikkeelle muistaakseni 2006. Muistaakseni vuonna 2009 lopetettiin satunnaistamiseen perustuva tutkimusprojekti siitä syystä, että siinä toiselle porukalle tarjottiin KiVa-interventio ja toiselle ei. Opetusministeriö arvioi, että interventio on liian hyvä ja vaikuttava, jotta sitä voidaan antaa akateemisista syistä ainoastaan joillekin kouluille.

Tämän jälkeen muistaakseni 2009 KiVa-koulu -interventiota alettiin ottaa käyttöön todella laajasti Suomessa opetusministeriön tukemana.

Eli kokeellinen tutkimusasetelma loppui, mutta itse interventio levisi laajasti ja on edelleen käytössä useimmissa kouluissa. Toki vaikuttavuutta on senkin jälkeen tutkittu, mutta ei tuollaisella kaikki kriteerit täyttävällä klassisella kokeellisella tutkimusasetelmalla.

Tällä hetkellä KiVa-koulu leviää kovalla vauhdilla ympäri maailmaa, koska millään muulla koulukiusaamiseen liittyvällä interventiolla ei ole saatu vastaavia tuloksia aikaiseksi.

Tatu

Arto Köykkä kirjoitti...

Tämä meidän keskustelumme ei nyt oikein toimi, koska ainoat tässä debatissa esillä olleet luvut ovat Kouluterveyskyselystä. Sitä tehtäessä ei ole ajateltu KiVaa eikä sen luvuista voi repiä esiin KiVan vaikutusta millään tavoin. Päinvastoin niistä luvuista olisi jopa pääteltävissä, että ensin alkuun koulukiusaaminen jopa lisääntyi KiVan aikana, jos KiVa kerran alkoi vuonna 2006, mutta siinähän nyt ei ole mitään järkeä, että KiVaa syytetään tästä noususta. Minun ymmärtääkseni tuollainen kampanja ei nyt voi huonontaakaan tilannetta.

Ja niin kuin sanottu, minun ajatukseni on vain se, että koulukiusaaminen on edelleen neljäntoista vuoden takaisella tasolla. En sano sen enempää. Epäilen joitakin syitä, mutta ne ovat vain epäilyä. Tässä välissä on tapahtunut yhtä ja toista, mutta numerot eivät ole oleellisesti muuttuneet.

Enkä muuten kutsuisi KiVaa niinkään kampanjaksi vaan ennemminkin toimintamenetelmäksi. Minulle kampanja on enemmän sitä, että hieman köyhtynyt rokkipoika lähtee koulukiertueelle ja laulaa siellä että kaveria ei saa kiusata. Samaa sarjaa oli television taannoinen koulukiusaamiseen liittynyt ilta, jossa ääntä ei lainkaan annettu tavallisille pojille