En ole ennen käynyt Irlannissa, mutta tällä viikolla menen.
Olen aina himoinnut maailman reunoja ja kaupunkien laitamia. Niissä olen ollut
enemmän kotonani kuin keskellä.
On montakin syytä.
Monia vuosia sitten olin Tampereella Irlantilaisen
kuvataiteen näyttelyssä. Mikään muu taidenäyttely ei ole puhutellut minua yhtä
paljon. Tilan kokemus jäi mieleen. Irlantilaisissa kuvissa oli paljon avaruutta
ja tyhjää, tarpeellista tilaa.
Ja sitten muistan sen, kuinka astuin Bratislavassa hissiin
irlantilaisen miehen kanssa. Lyhyen matkan aikana ehdimme kertoa, mistä olimme
kotoisin, ja sen jälkeen olla samaa mieltä siitä, että kumpikin olimme
rajoilta. Yhteisymmärrys oli täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti