Facebookissa on jaettu innokkain ja myös vilpittömin mielin poliisin nimissä kirjoitettua viestiä, jossa varoitusten ohella kerrotaan
itsemurhaan ajautuneesta nuoresta. Tekstin mukaan hän olisi ollut vain
14-vuotias koulukiusattu.
Kirjoittaja on varmaankin tyytyväinen seuratessaan luomuksensa laajaa jakelua. Minä en levittäisi tätä tekelettä, sillä liian usein me
puheillamme ja teoillamme edistämme juuri sitä, mitä kuvittelemme
vastustavamme. Ahdistunut ihminen ei lue kokonaisuuksia, vaan poimii
sattumanvaraisesti pieniä paloja, jotka vahvistavat omaa pahaa oloa. On
mahdollista, että tämä viesti todellisuudessa rohkaisee itsemurhaan, vaikka se
näyttäisi kuinka hyvältä tasapainoisen ihmisen silmissä.
Koulukiusaaminen ja itsemurha ovat liian vakavia asioita,
että niiden vastustamisen varjolla hankitaan maanlaajuista tykkäämistä.
Ensimmäisessä seurakuntatyössäni tein muutamia virheitä,
joita olen sen jälkeen visusti välttänyt. Jostain syystä päätin kieltää
esimerkiksi pelikortit leireiltä, koska arvelin niiden johtavan
uhkapelaamiseen. Siitä se ongelma alkoi ja yltyi ja lopulta rehotti. Sen
jälkeen en ole kieltänyt, eikä ole ollut ongelmaakaan.
Kouluissakin on valistettu epäilyttävällä tavalla. Jokunen vuosi sitten oli muotina tuoda nuorten
eteen entisiä narkomaaneja, jotka "tiesivät mistä puhuivat".
Väkivaltaa taas vastustettiin näyttämällä inhorealistisia kuvia väkivallan
seurauksista. Tehokasta oli. Jotkut oppilaat poistuivat salista oksennus
kurkussa.
Näistä spektaakkeleista on onneksi päästy eroon melkein joka
paikassa. Jokainen kuiville päässyt narkomaani on kaiken
muun ohella todiste siitä, että huumeet voivat olla vain yksi elämän välivaihe,
jonka jälkeen pääsee esiintymään kuin rocktähti. Väkivaltakuvat ovat
vastenmielisiä normaalille oppilaalle keskellä koulupäivää, mutta kukaan ei
tiedä, miten ne vaikuttavat kaupungin yössä humalaisen machoilijan mieleen.
Tämän kirjoitettuani tietysti toivon, etten tässä itse
edistäisi sitä, mitä haluan vastustaa.
1 kommentti:
Näitä kaikenlaisia surullisia nyyhkytarinoita on fb pullollaan. "Pikku David makaa sairaalassa kaikenlaisissa letkuissa, jos pikku David saa miljardi tykkäystä, niin hänelle annetaan jäätelö." Uskoisin, että ihmiset ovat jo aika immuuneja näille. Entäs jos joku kertookin jotain jota olisi ihan syytäkin miettiä, meneekö se vain ohi kaiken muun liiirum laarumin seassa?
Lähetä kommentti