perjantai 1. elokuuta 2014

Joskus on oltava huonompi

Tullessani nykyiseen seurakuntaani papiksi päätin panostaa koulujen aamunavauksiin. Mieleen jäivät erään alakoulun avaukset, joissa erityisesti yritin antaa parastani, koska niissä esiinnyin livenä juhlasalin lattialla koko koulun ollessa läsnä.

Kaiken alkuna oli hyvä idea yhden miehen pienoisnäytelmästä. Se oli hauska ja ajatukseltaankin syvällinen, ja niin esitin lasten edessä tämän itse kehittämäni lyhyen teatterikappaleen. Menestys oli huomattava, ja minulle taputettiin puolihurmoksessa.

Keikkani jälkeen mietin, oliko juttuvarastoissani vastaavia ideoita. Seuraavaksi kerraksi löytyikin yksi, niin myös kolmanneksi, ehkä myös neljänneksi ja jopa viidenneksi. Uusien keksiminen alkoi kuitenkin käydä työläästi. Aloin jo alkuviikosta pelätä tuota nimenomaista koulua.

Tajusin, etten voinut olla itseäni parempi. En voinut viikko viikolta ylittää todellista tasoani.

Oli käännettävä suunta. Aloin vähitellen heikentää tasoani. Taputukset ensin heikkenivät ja sitten vaikenivat kokonaan.

Lopulta olin saavuttanut oikean laatuni. Saatoin jälleen kävellä muiden ihmisten tavoin eteenpäin. 

Ei kommentteja: