perjantai 7. lokakuuta 2016

Eduskunta on parlamentti eikä mikään työpaikka

Tuoretta Jan Toivolan kirjaa käsitelleen Helsingin Sanomien arvostelun mukaan: "Kuvittele itsellesi sellainen työpaikka, jossa osa työkavereistasi hyökkää jatkuvasti sinun elämäntapaasi vastaan. Kuulet heidän puheitaan käytävillä, kokoushuoneissa ja työpaikan kahvilassa. Eikä siinä kaikki. Työkaverisi saavat palkkaa siitä, että he yrittävät romuttaa sinun oikeutesi samoihin asioihin, joihin heillä itsellään on oikeus. Jani Toivolalla on sellainen työpaikka."

Olen eri mieltä, sillä minun kielessäni eduskunta ei ole työpaikka. Se on parlamentti. Ja kun minä lähden kastamaan lasta, minä en koskaan sano meneväni töihin. Minä menen kastamaan lasta. Ja kun Lionel Messi lähtee peliin, hänen pieni poikansa kuulemma kysyy häneltä: "Pitääkö sinun taas lähteä tekemää niitä maaleja?" Ei siinä puhuta töihin menemisestä mitään.

Jokaisen ihmisen tavoin Jan Toivola ansaitsee saada kunnioitusta eduskunnan käytävillä, mutta eduskunnassa halveksituksi tuleminen ei ole työpaikkakiusaamista. Se on jotain muuta vastenmielistä, sillä kaikkea arvokasta tekemistä tai toimintaa ei pidä kutsua työksi. Maailmassa on muitakin käyttökelpoisia sanoja.

Siksi myöskään "surutyö" ei ole oikeaa työtä eikä "parisuhde vaadi työtä", vaikka sellaista kovasti hoetaan. Sen sijaan toisen ihmisen kanssa eläminen vaatii rakkautta, anteeksiantoa, luottamusta, huolenpitoa ja sellaisia asioita. Työtä on esimerkiksi se, että mennään kello kahdeksaksi johonkin arkiseen paikkaan, tullaan pois kun kello on neljä ja sillä välin kädet sotkeentuvat.

3 kommenttia:

Antti Aalto kirjoitti...

Summa summarum. Olkoon termi mikä tahansa, niin ehkä kirjoituksen viestinä oli se, että tasa-arvoinen Suomi on vielä utopiaa. Edes kansamme parlamentaarinen edustajisto ei pysty käsittelemään kollegojaan tasavertaisesti ilman vihjailuja ja supinoita, niin kuinka voidaan olettaa, että kansan syvät rivit siihen pystyisivät. Sen enempää Jani Toivolaa sympatiseeraamatta, pisteet hänelle rohkeasta toiminnasta.

Arto Köykkä kirjoitti...

Ymmärrän reaktiosi, koska asia on sinulle henkilökohtaisesti tärkeä. Jos tekstini lukee tarkkaan, siitä varmaankin selviää, että se ei millään tavoin käsittele homoseksuaalisuutta eikä rasismia. Niistä olen kirjoittanut toisaalla. En liioin väitä, että puuttuisin HS:n kirjoituksen pääpointtiin. Asiani on yksinomaan se, että sanaa ”työ” on alettu lykätä joka paikkaan. Puuttuu enää se, että kahden nuoren löytäessä toisensa aletaan puhua heidän seurustelutyöstään.

Antti Aalto kirjoitti...

Onhan se eräänlaista lemmentyötä sekin. *hymiö*