Romanian kurjuutta ei voi ratkaista sillä tavoin, että massoittain ihmisiä vaeltaa Skandinaviaan kerjäämään. Heikoimmat jäävät joka tapauksessa kotiin, ja parhaimmillaankin apu on eräänlaista sukkaan pissaamista: vain hetken se lämmittää.
On olemassa apua, joka pahentaa ihmisen tilannetta sen sijaan että parantaisi sitä. Useimmiten kutinaa on viisainta olla raapimatta, vaikka siitä saisi hetken helpotuksen.
Myös auttamisessa pitää olla järki mukana.
Ongelmana on kuitenkin se, että niin sanotut järki-ihmiset ovat usein niitä samoja, jotka eivät anna apua kenellekään. Kulkevat kylmin sydämin kerjäläisten ohi, mutta eivät ole valmiita niihin ratkaisuihin, joilla pitkäjänteisesti parannetaan maailman köyhien asemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti