Eilen vietettiin Pirkkalan seurakuntatalolla kansanjuhlaa, koska seurakuntamme pitkäaikainen nuorisonohjaaja Mirjainkeri Saari on jäämässä eläkkeelle. Olen varma, että hän on valtakunnallisestikin kirkollisen nuorisotyön ehdottomia huippunimiä, ja siksi hän ansaitsee nämä rivit.
Joskus vuonna 1987 hän soitteli silloisen työnsä puolesta Pirkkalan seurakuntaan ja tarjosi ostettavaksi erään nuortenlehden tilausta. Vastaukseksi hän sai kuulla, ettei kiinnosta pätkääkään.
"Ei sen puoleen kiinnosta minuakaan näiden myyminen", hän vastasi. "Mutta teillä taitaa olla paikka avoinna."
Alusta alkaen oli selvää, että kiinnostuksemme ja ei‑kiinnostuksemme olisivat yhteisiä.
Hänen entisen seurakuntansa pappi tiesi kehua häntä ja sanoi, että vasta hänen lähdettyään käsitettiin, kuinka suuren työpanoksen hän oli tehnyt.
Eilisillan valtaisa kansanpaljous todisti, että meillä Pirkkalassa ei ole tarvittu Mirjainkeri Saaren poissaoloa hänen merkityksensä ymmärtämiseksi.
Moni on ihmetellyt hänen kykyään tehdä suuria asioita huomaamatta tai melkeinpä salaa. Hän on vain käynyt hoitamassa asiat kuntoon niin, että kaikki tarpeellinen, sekä materia että oikeat ihmiset ovat olleet paikalla. Tuntuu kuin hän poistuessaan olisi vielä lakaissut jälkensä, jottei kukaan vain huomaisi hänen itsensä tehneen jotain.
Hänestä tulee mieleen muuan Dunga, joka nykyään valmentaa Brasilian jalkapallomaajoukkuetta. Dunga on voittanut pelaajana maailmanmestaruuden vuonna 1994. Kisojen jälkeen tehdyissä analyyseissa selvisi, että jokaisessa Brasilian maaliin johtaneessa hyökkäyksessä pallo kulki jossain vaiheessa Dungan kautta.
Mirjainkeri Saari on myös ajattelija. Monia hänen ideoitaan olen laittanut maailmalle niiden alkuperäistä lähdettä mainitsematta. Pallo tälläkin suunnalla kulkenut Dungan kautta. Hänen kirjoituksiaan, aamunavauksiaan ja hartauksiaan on kiitetty paljon enemmän kuin hän ikinä on itse aavistanut.
Mieleeni on jäänyt esimerkiksi se rippikoulun iltahartaus, kun hän oli koonnut tavalliselle puulattialle fosforitähtiä. Hän oli aikansa säilönyt niihin valoa, ja hartaudessa ne loistivat kuin tähtitaivas.
Vain suurimmat mestarit osaavat tehdä tavallisesta puulattiasta tähtitaivaan.
2 kommenttia:
Kerropa joskus Mirjainkerille terveisiä, jos vielä tapaatte. Sano vaikka, että siltä tytöltä, joka asui sekä siellä, missä hänen oma lapsuudenkotinsa oli että kaupungissa, jossa hän oli töissä 1980-luvun alussa..:)
Hienoa ja todella ansaittua tunnustusta Mibainkkikselle (yksi Mirjainkerin monista lempinimista, rakkaalla lapsella kun on monta nimea)! Pirkkalan nuoret saivat uskomattoman onnenpotkun, kun Mirjainkeri ja Ate molemmat saapuivat maisemiimme.
Lähetä kommentti