tiistai 25. lokakuuta 2011

Romani ja mustalainen

Me neekerit olemme kauan uneksineet vapaudesta, mutta olemme vielä erottelun ja syrjinnän ahdistavassa vankilassa.

Yllä oleva sitaatti on peräisin Martin Luther Kingin kirjoittamasta ja Tuulikki Palomurron suomentamasta kirjasta Ei väkivaltaa. Luin tuon kirjan joskus 14-vuotiaana, ja juuri se sai minut ajattelemaan Amerikan mustan väestön kohtaamaa rotusortoa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Sana neekeri mainittiin siellä monta kertaa, ja tämän vuoksi on ollut vaikea käsittää, mitä ihmeen pahaa siinä sanassa olisi. Vähitellen olen antanut periksi ja siirtänyt sanan neekeri samaan komeroon, jossa ovat myös sanat mopedi ja gramofoni.

Olen kuitenkin varma siitä, että ihmisryhmien välisiä ristiriitoja ei ratkaista kiellettyjen sanojen listoilla. Ne ovat vain maton alle siivoamista.

Romaniystäväni Roger Grönforsin kanssa olen monesti keskustellut siitä, sopiiko käyttää sanaa mustalainen. Hän on aina vastannut samalla tavoin: Tuntemattoman kanssa voi olla varminta käyttää sanaa romani, mutta jos sanomiseen liittyy aito kunnioitus, mustalainen sopii hyvin. Oleellista ei ole itse sana, vaan se millainen ajatus siihen liittyy.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska yksityiskohta muuten 'Kennedyt' -sarjassa. Kun JFK sanoo 'neekeri', se suomennetaan 'mustaksi', mutta kuvernööri Barnettin sanomana sama sana suomennetaan 'neekriksi'.

Tommi M. kirjoitti...

Kun on ollut mustan naisen kanssa aviossa 18 vuotta, tata aihetta on tullut mietittya.

Vaikken ole asunut Suomessa kuuteentoista vuoteen ja kosketukseni suomenkielen kaikkiin savyeroihin ja nykykayttoon on herpaantunut, muistan kayneeni tasta aiheesta keskusteluita jo 80-luvun lopulla. Mielestani kysymys on neekeri-sanan kontekstista ja siihen liittyvasta normilatauksesta. Sana varmasti oli aikanaan juuri Aten kuvaama, suhteellisen neutraali mustaihoista henkiloa kuvaava termi. Ajan myota sanaan on kuitenkin liittynyt erittain negatiivinen konnotaatio, seurauksena siita kuinka sita monet suomalaiset ovat kayttaneet selkean halveksivassa ja pilkkaavassa savyssa. Mita luulet, etta Suomessa nykyisin kasvava musta lapsi sanoisi tuon sanan savysta? Epailen ettei se tunnu kovinkaan neutraalilta. Vaikka moinen konnotaatio ei kaikkien sanojen kayttajien mielessa ja tarkoituksena olekaan, se on tosiasia. Kun muita neutraalimpia sanavaihtoehtoja nyt on, niin mielestani on taysin turhaa ja loukkaavaa kayttaa neekeri-sanaa.

Kingin alkuperaisteoksessa kaytetty termihan oli ”negro”. 60- tai 70-luvulla tekstia kaannettaessa suomenkielinen kaannos ”neekeri” oli varmasti oikea ja hyva. Mutta nyt jos kaannos tehtaisiin, kylla se ehdottomasti pitaisi kaantaa sanalla ”musta”.

Vaimoni on myos ihmetellen naureskellut suomalaisten termia mustalainen. Jos meidan mustalaiset on mustia, niin mita varia han sitten itse on? – Johon tietysti itse vastaan, ettei han musta ole. Ei lahellakaan. Ruskea ehdottomasti. Niin paljon on amerikkalaisten mustien geeniperima vesittynyt.

Tommi M. kirjoitti...

Tasta aiheesta tuli mieleen myos yksi itselleni hyvin opettava kokemus. Kun asuimme vaimoni kanssa Suomessa, meille tuli Suomen Kuvalehti. Sen takakannessa oli siihen aikaan ihmisten syntymapaivakuvia. Lahinna vanhojen suomalaisten aijien kuvia. Vaimoni heti huomioi, etta ne vanhat valkoiset miehet olivat kaikki aivan samannakoisia. Kun niita kuvia silla silmalla katsoin, totesin vaimoni olleen taysin oikeassa. Se oli hyva oppitunti sen stereotypian suhteen, etta kaikki mustat ihmiset ovat samannakoisia.

Arto Köykkä kirjoitti...

Odottelinkin jo Tommin kommenttia, Tommiahan voi pitää tässä kohdin todellisena asiantuntijana, jota kannattaa kuunnella. Sanaa "neekeri" ei tietenkään voi enää käyttää, ja niin kuin sanoin, minäkin olen siitä luopunut aika kauan sitten. Tässä kohdin siis liityn Tommiin.

Samalla tähdennän ajatukseni varsinaista ydintä: Maailmaa ei paranneta ensisijaisesti vaihtamalla sanoja joksikin muiksi, vaan miettimällä niihin sanoihin liitettyjä merkityksiä.

Sanat ikää kuin vaeltavat: vajaamielisistä on tullut kehitysvammaisia, hulluista mielisairaita ja sittemmin mielenterveysongelmaisia, juopoista alkoholisteja ja päihdeongelmaisia. Uudet käsitteet ovat vähän aikaa neutraaleja, kunnes niihinkin aletaan liittää negatiivisia mielikuvia, ja taas on keksittävä uusia sanoja.

Varsinaiselta höpsötykseltä tuntuu, että kunninanarvoisa sana "vanhus" on alettu korvata sanalla "seniori".

Anonyymi kirjoitti...

Seniori? Käytössähän on sanahirviö 'ikäihminen'.

Tommi M. kirjoitti...

Kylla Ate selvasti sanoit, etta mielestasi ”neekeri” ei enaa ole sovelias. Kun seuraan suomalaista mediaa netin valityksella, niin aika uskomattomalta tuntuu etta kaikki eivat tata asiaa vielakaan ymmarra. Mielestani jo 80-luvulla oli selvaa, ettei sana ollut millaan tavalla objektiivinen.

Olen myos yleisesti samaa mielta siita, etta asiat eivat parannu vain sanoja vaihtamalla. Taalla Yhdysvalloissa harrastetaan paljon samaa englannin suhteen. Tosiasia kuitenkin on, etta kieli muuttuu ja orgaanisesti kehittyy. Nuo muutokset pitaa tietysti ottaa huomioon, ja joskus kielenkayton muuttuminen on posiitiivista ja luo uutta ilmaisun rikkautta. Mutta epamiellyttavien tosiasioden maton alle teennaisesti lakaisemista en itsekaan kannata.