Sunnuntaisen Aamulehden mukaan ihmisen ei kannata hankkia lapsia, ellei halua tehdä onneensa pitkäaikaissijoitusta; tutkimusten mukaan lapselliset ovat onnellisempia kuin lapsettomat vasta 40 ikävuoden jälkeen.
Enpähän tiedä. Onnellisuus on niin monisävyinen sana. En tiedä sitäkään, haluanko edes olla onnellinen vai haluanko ennemmin jotain muuta.
Mutta sen tiedän, että monesti olen sanonut ristiäisissä tähän tapaan: "Emme voi sanoa, että lapsen saaminen olisi ratkaissut kysymyksen elämän tarkoituksesta. Se on mutkikas juttu, eikä se ratkea helposti. Mutta niin voi sanoa, että lapsen syntymisen jälkeen ei enää tarvitse miettiä elämän tarkoitusta. Että se on jotenkin tarpeeton kysymys. Sillä ei niin pimeää lokakuuta, ei niin räntäsateista marraskuun maanantaiaamua, että enää ei tietäisi minkä ihmeen takia sitä on noustava ylös - juuri sen pienen ihmeen takia, joka on perheeseen syntynyt ja jonka pieni suu vaatii ruokaa."
Näin sanoessani olen nähnyt ympärilläni vain hyväksyviä katseita. Kukaan ei ole ikinä sanonut, että nyt pappi puhut pehmosia.
1 kommentti:
tätäkin vielä pohtien, miksiköhän tästäkin ajattelee suoraan että lapset on se asia, mikä tekee sen että ei ole onnellisimmillaan, vaan sehän on (ainakin omalta osalta) se, että miten saa muun elämän soviteltua siten, ettei koe laiminlyövänsä lapsiaan niin paljon. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sen monisyisemmäksikin koko asia tulee ja vähintäänkin ymmärtää että yksinkertaista asia ei ole. Ja että lapsen tyytyväisyys ei ehkä sittenkään ole suoraan se villakoiran ydin. Vaan se, että itsellä on hyvä olo ja pystyy hyväksymään itsensä, mitä kautta lasten hyvinvointikin hoidetaan?
Lähetä kommentti