keskiviikko 28. elokuuta 2013

Imatralaista pappia on vähän ikävä

Saarnassaan sopimattomia puhunut imatralainen pappi erotettiin. Ehkäpä muuta ei voitu tehdä. Seurakunnassa ei nykyään ole tilaa papille, jolle maksetaan palkkaa mutta jota ihmiset eivät kutsu perhejuhliinsa eikä muihin tilaisuuksiin siinä pelossa, että hän ryhtyy taas puhumaan mitä päähän pälkähtää.

Siitä huolimatta minulle tuli surullinen olo ei vain tuon erotetun papin puolesta, vaan myös sen tähden, että maailmamme on mennyt kapeaksi. Suureen ääneen julistetaan suvaitsevaisuutta, mutta samalla ihmisen on asetuttava kiltin ihmisen rooliin, tarkasti omalle paikalleen.  On lausuttava sallitut sanat, ajateltava oikeat ajatukset.
Kuuntelin tuon imatralaisen papin kohusaarnan. Varsinkin sen loppupuolella hän juuttui omiin päähänpinttymiinsä, joista oli kaikki tolkku hukassa. Ei hän siitä huolimatta ollut kokonaan väärässä. Hänkin kuljetti mukanaan totuuden aineksia, vaikka sitä on meidän normaalien kirjoissa kulkevien vaikea tunnustaa, me kun olemme tottuneet olemaan oikeassa ja laittamaan hyväksyttäville asioille reunat.

Tunnen ikuista viehtymystä sellaiseen dostojevskilaiseen ajatteluperinteeseen, että totuus on tälle maailmalle vieras. Se on niin outoa, että vain hullut pystyvät puhumaan siitä uskottavasti.

Haluaisin, ettei kaikkia hulluja sanottaisi irti, ei lääkittäisi hiljaisiksi eikä toimitettaisi laitokseen, vaan että heidän sallittaisiin olla äänessä. Heidän puheessaan kuulisimme kaikuja perimmäisestä totuudesta, jota emme muuten siedä. Emmehän me samanmielisiltä mitään opi.

Tästä tulee outo intohimoni maailman kieltämiin: Tony Halmeeseen, Matti Nykäseen, Fidel Castroon, Pertti Linkolaan, Kai Sadinmaahan, Teuvo Hakkaraiseen, kettutyttöihin, tuohon Imatran erotettuun pappiin, miespapista naiseksi vaihtaneeseen Marja-Sisko Aaltoon, Romaniasta tulleisiin kerjäläisiin, Päivi Räsäseen, Mika Myllylään, Björn Walhroosiin ja Suomen viimeiseen kommunistiin kuka ikinä lieneekin. Heihin luen myös sen paikallisen tähtemme, monien varttihulluksi leimaaman miehen, joka kanniskeli kuntakeskuksessamme pääsiäisviikolla miehen korkuista ristiä

Kukaan heistä ei ole kokonaan väärässä.

1 kommentti:

Panu kirjoitti...

Kiitos Arto tästä, ja yleensäkin erittäin hyvästä, rehdistä blogista.