Lensin Atlantin yli, ja minulla oli useiden tuntien
välipysähdys Madridissa. Otin kentältä taksin ajaakseni keskustaan. Aloitin
taksinkuljettajan kanssa rupattelun, jonka aiheena oli tietysti jalkapallo.
Kysyin häneltä, kannattiko hän Real Madridia.
Ennen kuin olin päässyt kysymystäni oikein loppuun, kuljettaja
jo takoi autonsa kojelautaa ja julisti: "Madridissa ei yksikään
taksinkuljettaja kannata Realia! Me kaikki olemme Atléticon puolella!"
Minulla oli työ rauhoitella kuljettajaa ja vakuuttaa hänet
siitä, että tulin vain sattumalta kysyneeksi.
Olisihan minun pitänyt muistaa, että Real Madrid oli
sisällissodassa voittaneen kenraali Francon joukkue. Siksi tasavaltalaiset
eivät voineet liputtaa näitä Madridin valkoasuisia.
Franco seurasi Real Madridia suorastaan pakkomielteisesti.
Hän muisti Realin kokoonpanot vuosikymmenten ajalta ja teki kaikille
tiettäväksi, että Realin viikoittaisen pelin aikana häntä ei saanut häiritä. Franco vihasi erityisesti katalonialaisen kansallisuusaatteen symbolina toimivaa Barcelonaa, mutta diktaattorin vastenmielisyydestä saivat osansa muutkin.
Sekä Real Madrid että Atlético Madrid pelaavat tänä vuonna Mestareiden
liigan semifinaaleissa. Jos sopivasti sattuu, ne kohtaavat toisensa loppuottelussa.
Lähettäisin terveisiä tälle taksinkuljettajalle, jos vain tietäisin hänen osoitteensa.
Lähettäisin terveisiä tälle taksinkuljettajalle, jos vain tietäisin hänen osoitteensa.
4 kommenttia:
Mikä yhteys juuri taksikuskeilla on Real Madridin vastustamiseen?
Sellainen yhteys, että taksikuskit eivät voineet hyväksyä joukkuetta, jonka suurin kannattaja, diktaattori, vei heiltä heidän kansalaisoikeutensa.
Voinemme siis päätellä kaikkien taksinkuljettajien olleen tasavaltalaisia. Ilmeisesti kuljetusalan ihmiset olivat Francon Madridissa epäkansalaisia. Tai sitten yritän ajatella asian liian vaikeaa kautta.
Juuri tästä on kyse. Ylirikkaat liikennöitsijät ovat tietysti eri asia.
Lähetä kommentti