Muistan kuulleeni, että käydessään WC:ssä Marilyn Monroe aina avasi vesihanan, jottei pissaaminen ääni olisi kuulunut oven läpi. En tiedä, pitääkö kuvaus paikkansa nimenomaisesti Monroesta, mutta jostakusta maailmantähdestä se kuitenkin pitää.
Lorotus on esimerkki siitä, että jokainen ihminen joutuu sopeutumaan omaan epärunollisuuteensa. Kaikkia hajuja kosmetiikka ei peitä.
Me ihmiset olemme paljon enemmän toistemme kaltaisia kuin olisimme valmiit myöntämään. Lopulta erot ovat minimaalisia tai peräti mikroskooppisia. Kuullessaan jonkun ihmisen tekevän outoja olisi hyvä muistaa, että oikeastaan hän on joku lähisukulainen.
Myös kuolema on häpeämättömän tasa-arvoinen. Rahan voimalla sitä voi toisinaan lykätä, mutta ei kokonaan torjua.
Kenelläkään ei ole kovin monta todella tärkeää ihmisiä. Jotkut harvat onnistuvat täyttämään stadionit ja keräämään itselleen miljoonia seuraajia. Syntymäpäiväjuhlat voivat olla suuret, mutta kuolinvuoteen äärelle ei voi koota joukkoja. Viimeistään siinä näkee, ketkä olivat kaikkein lähimmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti