Vaalikoneen täyttämisen jälkeen rupesin tutkimaan, mitä sen tuloksista saattoi päätellä. Muuan erittäin hyvin tuntemani ehdokas oli kärkisijoilla. Klikkaillessani hänen vastauksiaan sain tietää, että kaikkein kauimpana toisistamme olimme, kun vastasimme väitteeseen: "Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle."
Toisaalta tämä tuntui kummalliselta. Olen nimittäin varma, että käsityksemme kristillisistä arvoista ovat melko tarkkaan samat.
Toisaalta ei yllättänyt lainkaan. Hän ilmeisesti pelkäsi sitä, että tulisi yhdistetyksi niihin ihmisiin, joille Suvivirsi on koulumaailman tärkeimpiä kysymyksiä ja joiden mielestä maailma kaatuu, jos ketkä tahansa saavat mennä avioliittoon.
On syytäkin pitää etäisyyttä niihin evankelikaalisiin, joiden suosikki voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit.
Meitä toisen suunnan kristittyjä on paljon. Meikäläiset toimivat tiedostamattomasti sen ajatuksen mukaan, että fyysiseen rakkauteen viittaavaa kreikan sanaa eros ei mainita Uudessa testamentissa kertaakaan. Kiinnostuksen kohteet ovat toisaalla kuin ihmisten intiimissä elämässä.
Meikäläisten puolella Suvivirsi ei liity moraaliin vaan tapakulttuuriin. Se on samaa sarjaa kuin yli- ja alipukeutuminen tai veitsellä ja haarukalla syönti.
Parhaita kristillisten arvojen määritelmiä on tämä: se on sitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Tähän määritelmään liittyy uutisjuttu, jota kerroin kahdenkymmenen vuoden aikana kaikissa rippikouluissani. Jos ette tunne tarinaa, mielestäni se kannattaisi lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti