Olen muistellut kahta lapsuudessani näkemääni
Kuplavolkkarin mainosta.
Ensimmäinen oli se, jossa pikkupoika luetteli ohi ajavien autojen merkkejä. Ne olivat kaikki Volkkareita. Kuplahan oli silloin kaikkein yleisin automerkki. Sitten vihdoin poika hihkaisi: "Isä!" – Ja isäkin tuli Kuplalla.
Ensimmäinen oli se, jossa pikkupoika luetteli ohi ajavien autojen merkkejä. Ne olivat kaikki Volkkareita. Kuplahan oli silloin kaikkein yleisin automerkki. Sitten vihdoin poika hihkaisi: "Isä!" – Ja isäkin tuli Kuplalla.
Tuo mainos oli hellyttävä. Toinen oli syvällisempi.
Siinä toisessa kerrottiin, miten aina muuttumattomaksi
kuviteltu Kuplavolkkari oli muuttunut monien valmistusvuosiensa aikana.
Mainoksessa sanottiin, että alkuajoista vain kaksi osaa oli säilynyt
entisellään. En muista, mikä se toinen oli, mutta toinen sijaitsi jossain vaihdekepin
alapäässä.
Melkein kaikki oli muuttunut, mutta muoto ja perusidea olivat alati
tunnistettavia, ja samalla ne loivat turvallisuutta.
Ja tässä tulikin minun ajatukseni siitä, minkä mallin mukaan
maailmaa on kehitettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti