Vaikka taannoisille rauhanmarsseille nykyään hymyillään,
en lainkaan häpeä sitä, että olin Jämsänkoskella asuessani Jämsän rauhanmarssin
pääpuhuja. Tuntui, että koko kaupunki oli naapureineen liikkeellä. Ihmiset
olivat saaneet tarpeekseen, kun ydinsotaa lietsottiin niin, että lapset
alkoivat pelätä. Marsseja oli ympäri Eurooppaa.
Seuraavana vuonna en ollut puhumassa, mutta
rivi-ihmisenä olin mukana. Viimeistään neljäntenä vuonna ajatus oli kokonaan
kadonnut, ja jäljellä oli vain rituaali. Keksin illakseni parempaakin
tekemistä.
Earth Hourille on käynyt samoin. Ensimmäisenä vuonna
se toimi hyvin. Tunniksi sammutettiin kaikki valot, ja oli hienoa miettiä, millainen maailma olisi, jos energian
kulutusta vähennettäisiin ja valoja sammuteltaisiin. Toinenkin vuosi vielä
meni, mutta kolmantena oli jäljellä enää rituaali.
Earth Hourin voisi huoleti lopettaa ilman, että
luonto alkaisi voida yhtään huonommin kuin nyt.
Tapahtumaan osallistuneet kiittelevät, että tunti
kynttilän valossa on ollut tunnelmallinen. Epäilemättä on ollut, mutta en minä
siihen kokemukseen Earth Houria tarvitse. Olen ollut rippikoululeireillä ja
iltakirkoissa. Kotona voidaan olla kynttilän valossa muutenkin. Alkuaan tapahtumalla on tavoiteltu kokonaan
muita asioita, jotka liittyvät esimerkiksi ilmastomuutokseen.
Vaikutukset voivat olla joidenkuiden ihmisten
näkökulmasta jopa kielteisiä. Lymyillään tunti hyvinä ihmisinä ja sitten
voidaan taas jatkaa kuluttajana elämistä ja vaikuttamista entiseen tapaan.
Olisi aika ryhtyä käytännön tekoihin tyhjien
rituaalien sijasta. Ehdotan (tosin on helppo ehdotella kun ei kuitenkaan mene
missään läpi), että uusien autojen verotus nostetaan kymmenkertaisiksi, jos ne
tuottavat co₂-päästöjä enemmän kuin 120 g/km. Tehdään näin ja jätetään ensi
vuoden Earth Hour järjestämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti