Petri Kopponen tutki gradussaan kansalaistottelemattomuutta. Siitä on jäänyt mieleeni Paavo Väyrysen lausuma: "Hyväksyn kansalaistottelemattomuuden, kunhan se tapahtuu lain puitteissa."
Väyrysen lausahdus on esimerkki siitä, kuinka huonosti kansalaistottelemattomuus ymmärretään. Siksi ei ole ihme, että aihetta koskeva keskustelu on kaikkien kelvottomien keskustelujen joukossa niitä kaikkein kelvottomimpia.
Ei oivalleta edes sitä, että oikeastaan kaikki ihmiset ovat kansalaistottelemattomuuteen suhtautuessaan välimallin ihmisiä: toisaalta hyväksyvät sen ja toisaalta torjuvat sen. Yksimielisiä ollaan siitä, että kokoaikainen vasemmalla kaistalla ajaminen on kelvotonta tottelemattomuutta. Samoin ajatellaan, että pienen lapsen saa hengen pelastaa, vaikka tämä pelastaminen vaatisi joidenkin liikennesääntöjen rikkomista, kuten väärää pysäköintiä
Liikennevalot on ajatuksellinen laboratorio, jonka avulla voi testata omia ajatuksiaan.
Sääntöhän on selvä: jalankulkija ei saa kävellä punaisia valoja päin. Mutta entäpä seuraavat tilanteet?
Mitä teet, kun seisot punaisissa valoissa ja
– autoja ei ole lähimailla, mutta sinulla ei ole oleellista syytä sille, ettet voisi odottaa valojen vaihtumista
– autoja ei ole tulossa, ja valoissa seistessäsi sinua viluttaa kovasti
– autoja ei näy, ja sinulle on apteekkiin todella kiire, koska tarvitset lääkettä ja ovet ovat menossa kiinni
– ehtiäksesi lentokoneeseen sinun on ehdittävä kentälle vievään bussiin, joka uhkaa lähteä pysäkiltä ilman sinua.
– koiranpentu on hukkumisillaan liikennevalojen takaisessa rannassa
– lapsi on jäämässä auton alle ja sinä ehtisit pelastaa sen juoksemalla punaisia päin?
Entä mitä vaikuttaa ratkaisuusi se, että lähistöllä on tai ei ole pieniä lapsia, jotka kenties ottavat sinusta mallia?
Tällaisia esimerkkejä voi keksiä loputtomiin. Ei se vastaaminen ole aina niin helppoa, eikä ole yksinkertaista sanoa, milloin kansalaistottelemattomuus ja harkiytu lakien rikkominen ovat väärin ja milloin ne ovat oikein
Väyrysen lausahdus on esimerkki siitä, kuinka huonosti kansalaistottelemattomuus ymmärretään. Siksi ei ole ihme, että aihetta koskeva keskustelu on kaikkien kelvottomien keskustelujen joukossa niitä kaikkein kelvottomimpia.
Ei oivalleta edes sitä, että oikeastaan kaikki ihmiset ovat kansalaistottelemattomuuteen suhtautuessaan välimallin ihmisiä: toisaalta hyväksyvät sen ja toisaalta torjuvat sen. Yksimielisiä ollaan siitä, että kokoaikainen vasemmalla kaistalla ajaminen on kelvotonta tottelemattomuutta. Samoin ajatellaan, että pienen lapsen saa hengen pelastaa, vaikka tämä pelastaminen vaatisi joidenkin liikennesääntöjen rikkomista, kuten väärää pysäköintiä
Liikennevalot on ajatuksellinen laboratorio, jonka avulla voi testata omia ajatuksiaan.
Sääntöhän on selvä: jalankulkija ei saa kävellä punaisia valoja päin. Mutta entäpä seuraavat tilanteet?
Mitä teet, kun seisot punaisissa valoissa ja
– autoja ei ole lähimailla, mutta sinulla ei ole oleellista syytä sille, ettet voisi odottaa valojen vaihtumista
– autoja ei ole tulossa, ja valoissa seistessäsi sinua viluttaa kovasti
– autoja ei näy, ja sinulle on apteekkiin todella kiire, koska tarvitset lääkettä ja ovet ovat menossa kiinni
– ehtiäksesi lentokoneeseen sinun on ehdittävä kentälle vievään bussiin, joka uhkaa lähteä pysäkiltä ilman sinua.
– koiranpentu on hukkumisillaan liikennevalojen takaisessa rannassa
– lapsi on jäämässä auton alle ja sinä ehtisit pelastaa sen juoksemalla punaisia päin?
Entä mitä vaikuttaa ratkaisuusi se, että lähistöllä on tai ei ole pieniä lapsia, jotka kenties ottavat sinusta mallia?
Tällaisia esimerkkejä voi keksiä loputtomiin. Ei se vastaaminen ole aina niin helppoa, eikä ole yksinkertaista sanoa, milloin kansalaistottelemattomuus ja harkiytu lakien rikkominen ovat väärin ja milloin ne ovat oikein
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti