perjantai 13. heinäkuuta 2018

Ketä futaria Jeesus muistuttaisi?

Näistä MM-kisoista ja Ranskan keskikentältä tulee mieleen N’Golo Kanté. Hän on kuitenkin enemmän valmentajien suosikki kuin suuren yleisön, vaikka kaikki jalkapallon ymmärtäjät tajuavat hänen arvonsa. Brasilian Gabriel Jesuksen jeesuksenkaltaisuus jäi valitettavasti nimen tasolle. Joku tuttu ehdotti Antoine Griezmannia. Hän on sympaattinen ja hyvä, mutta hänestäkin puuttuu jotain.

Jeesusta muistuttavassa pelaajassa täytyy olla jotain erityisellä tavalla sykähdyttävää. Minun mielestäni tämän vuoden erinomaisissa kisoissa ei ole ollut sellaista superpelaaja, joka olisi tuonut Jeesuksen mieleen. Kisoissa on korostunut hyvä joukkuepeli.

Täytyy katsoa historiaan. Peléstä puuttui ristiriitaisuus. Hän vain oli yksinkertaisesti hyvä ilman varauksia. George Best olisi ulkonäkönsä puolesta sopinut Jeesus-elokuvan päärooliin, ja häikäisihän Best myös kentällä, mutta elämä meni sitten niin kuin meni. Uudemmista pelaajista myös Gabriel Batistuta on täyttänyt ulkonäkökriteerit.

Diego Maradonassa oli jotain sopivan ristiriitaista. Häntä voi sanoa samalla tavoin suvereeniksi kuin Jeesusta. Hän teki sen minkä halusi. Hänen ansiokseen on laskettava se, että ainakin Napolin joukkueen hän hilasi melkeinpä yksinään Euroopan huipulle. Maradonan arvoa vähentää tietysti se, että hän oli loistokkuutensa keskellä jonkinlainen kelmi. Toisaalta hän oli myös kaikkien tunnustama Jumalan käsi.

Parhaimmillaan Lionel Messi on ollut joukkueensa Vapahtaja, mutta Jeesukseen en häntä sittenkään vertaisi. Dunga on pakko mainita. Kun analysoitiin Brasilian maailmanmestaruuteen johtaneita vuoden 1994 kisoja, huomattiin että jokaisessa maaliin johtaneessa hyökkäyksessä pallo oli kulkenut Dungan kautta. Pelien keskellä tätä ei havaittu. Toisaalta näkymättömyys ei ollut Jeesus Nasaretilaisen ominaisuus.

Italian tyylikkäästä puolustajasta Paolo Maldinista sanotaan, että hän taklasi vain joka toisessa pelissä; niin hyvin hän sijoittui ja ennakoi. Maldini lienee suuri myös siviilipersoonana. Hän on asunut samoilla kotikulmilla Milanossa koko ikänsä, ja siellä hän on ollut vain se sama kaikkien tuntema Paolo.

Tämän kaiken jälkeen kallistuisin Zlatan Ibrahimovicin puolelle. Hän lähtökohdissaan syrjittyjä galilealaisia, ja hän on riittävän ristiriitainen. Hänen ylivoimansa ja taituruutensa tunnustetaan, mutta häntä lähemmin tuntemattomat eivät hänestä välttämättä pidä. Hän on kyllin itsetietoinen; Jeesushan oli nöyrä, mutta samalla tietoinen itsestään eikä ollenkaan seinäpaperin värinen. Jeesusta on ymmärretty väärin niin kuin Zlatania, joka on on kirjansa perusteella paljon parempi sosiaalisten suhteiden ymmärtäjä kuin yleensä tiedetään.

Kentällä Zlatanin ratkaisut olivat poikkeuksellisia, ja kun Zlatan puhuu, häntä on pakko hiljaa kuunnella.Katsokaapa vain hänestä tehty tuore dokumentti.

Kuin pisteenä i:n päällä on se, että Zlatanin poistuminen maajoukkueesta ehkä vain teki Ruotsille hyvää. Suuren tähden lähdettyä joukkue nousi uudelle tasolle. Enää ei huudettu kaikessa suurta mestaria apuun. Olemalla poissa hän oli kuitenkin joukkueessa läsnä.

Ei kommentteja: