Olen yhden kerran nolannut itseni puhumalla ulkomailla väärässä paikassa suomea, kun kuvittelin, että ympärillä olevat eivät ymmärtäisi. Otin opikseni.
Sattuu sitä toisinkin päin. Olin Puolassa, Krakovan kaupungissa. Viereisessä ravintolapöydässä ruokaili kaksi noin viidenkymmenen ikäistä naista, jotka puhuivat espanjaa. Yhtäkkiä toinen vaihtoi keskustelukielen suomeen, ja toinen vastasi niin ikään suomen kielellä.
En ollut lainkaan kuullut äidinkieltäni kokonaiseen viikkoon. Yllätys oli niin suuri, etten voinut välttyä katsomasta heihin ja selvittämästä, mitä oikein oli tapahtunut. Silloin toinen naisista sanoi: "Toi mies tuijottaa."
Jatkoin ruokailuani ja mietin, mitä tekisin. Ensin tuli mieleen se vaihtoehto, että ottaisin repustani esiin suomenkielisen matkalukemiseni ja antaisin naisten päättää miten tapaus jatkuisi. Perusteellisemmin harkitsin sitä, että poistuisin mahdollisimman pian paikalta ja sanoisin hyvästiksi: "On täällä paremmankin näköisiä naisia katseltavina."
Kolmanneksi voisin itseäni paljastamatta vähin äänin lähteä tieheni. Tähän minä tyydyin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti