Täksi joululomaksi en ehtinyt tehdä merkittäviä kirjahankintoja, ja niin olen penkonut hyllyistäni lukemattomien kirjojen osastoa. Sieltä valitsin italialaisen Paolo Giardanon romaanin Alkulukujen yksinäisyys. Kirjan nimi viittaa siihen, että Giardano on siviilissä teoreettisen fysiikan tohtori. Alkuluku on hänen oman tieteenalansa sanoja. Se onlukua 1 suurempi luonnollinen luku, joka ei ole jaollinen muilla positiivisilla kokonaisluvuilla kuin yhdellä ja itsellään. Pienimmät alkuluvut ovat 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29. Alkuluku sopii hyvin yksinäisyyden symboliksi.
Giardanon romaanissa on sellainen nolon tilanteen kuvaus, etten heti muista, milloin olisin törmännyt kirjallisuudessa vastaavaan surkuhupaisuuteen.
Nuori nainen on vieraisilla miehen luona, joka on valmistanut hänelle aterian. Naisen ruokahalu on heikko, ja miehen poistuttua pöydästä hetkeksi hän ottaa pari tomaattia, menee niiden kanssa vessaan, pudottaa pönttöön ja vetää vessan. Tomaatit eivät kuitenkaan suostu viemäriverkostoon. Pönttö tukkeutuu, vesi nousee ja tomaatit jököttävät paikoillaan. Nainen yrittää uudestaan, mutta tomaatit eivät katoa minnekään. Lopulta vesi nousee pöntön reunojen yli ja valuu lattialle.
Giordano ei yritäkään ratkaista tapahtumaa, vaan katkaisee kuvauksen.Lukija saa itse päätellä, miten tilanne jatkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti