Jesuiitat ovat katolinen veljeskunta, joka perustettiin uskonpuhdistuksen jälkeen tekemään katolisen kirkon lähetystyötä. Kaksinaismoraalilta haiskahtava sanonta "tarkoitus pyhittää keinot" on laajalti yhdistetty jesuiittoihin, vaikka heistä ei muuten tiedettäisi mitään. Kuitenkin eurooppalaisten valloittajien ja intiaanien välisten suhteiden hyvin harvat kunnialliset hetket liittyvät juuri jesuiittojen toimintaan.
Kanadassa he yrittivät rajoittaa valkoisia myymästä intiaaneille liikaa viinaa. He vastustivat myös intiaaneilla käytyä orjakauppaa.
Nykyisen Paraguayn alueella jesuiitat hankkiutuivat intiaanien kanssa erityisen lämpimiin väleihin. He tunnustivat heidän ihmisoikeutensa. Käytännön realismista kertoi se, että heidän käsityksensä mukaan intiaanit saattoivat selviytyä vain, jos heidät eristettiin täysin valkoisista valloittajista.
Paraguayn alueelle syntyneessä intiaanivaltiossa jokaisen kansalaisen oli työskenneltävä kolme työpäivää viikossa yhteismaalla. Tämän yhteismaan tuotolla ruokittiin sairaat, vanhukset ja työkyvyttömät. Työpäivä oli kahdeksantuntinen paljon ennen hyvinvoivaa Skandinaviaa, ja kaikki kauppa oli vaihtokauppaa. Rangaistukset olivat lieviä, ja kuolemantuomio oli ehdottomasti kielletty.
Tämä intiaanivaltakunta oli olemassa sataviisikymmentä vuotta. Se oli kuitenkin vaarallinen ilmiö orjakaupalla rikastuvan siirtomaa-alueen keskellä. Niinpä espanjalaiset hyökkäsivät sinne uskoen löytävänsä suuria kulta-aarteita, mutta kidutuksetkaan eivät voineet paljastaa kullan kätköpaikkoja, koska niitä ei ollut.
Kostoksi hävitettiin tai jätettiin rappeutumaan kaikki jesuiittojen kirkot, koulut, kirjastot ja työpajat. "Miksi kaiken hyvän täytyy kuolta?" runoili Eino Leino viime vuosisadan alkupuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti