Rippikoululaisten väläytykset eivät ole konstailemattoman alkeellisia niin kuin "lausumat lasten suusta", mutta niitä ei ole myöskään pilattu aikuisuuden jäykkyydellä eikä copypasten kaltaisuudella.
Tässä on yksi tuotos aiheesta Minun Jumalani. Olen yrittänyt auttaa nuoria ihmisiä kasvamaan lapsen mielikuvista kohti aikuisuuden uskoa. Sinänsä en ole kieltänyt lapsen uskoakaan, mutta kaikille se ei kerta kaikkiaan riitä. Heidän vaihtoehtoinaan ovat vain uskon täydellinen hylkääminen ja jokin filosofisesti kestävämpi malli.
Onpahan miten hyvänsä, hymyilen myötätuntoisesti, kun muistelen tätä kirjoitusta:
Se partaveikko taivahista
joka säät säätelee ja
antaa kasveille voimaa
kasvaa
se joka sateella näkee
itkevä lapsen ja auringolla
nauravan hampaattoman vanhuksen
se joka kuutamolla suojaa
hiirtä pöllöltä
se joka ei naura toisen vahingolle
se joka
johtaa meitä
joka säät säätelee ja
antaa kasveille voimaa
kasvaa
se joka sateella näkee
itkevä lapsen ja auringolla
nauravan hampaattoman vanhuksen
se joka kuutamolla suojaa
hiirtä pöllöltä
se joka ei naura toisen vahingolle
se joka
johtaa meitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti