Luonnon kiertokulusta

 
Tupakoitsijoille:
Olen lukenut, että tupakan tumpin maatuminen kestää luonnossa 15
vuotta. Kuinka kauan arvelette maatumisen kestävän, jos tumpin
heittää asfalttiin?
 

Talkoita ei enää ole

 
Alkuaan suunnittelin, että olisin lukenut George Orwellin romaanin 1984 juuri kyseisenä vuonna, mutta aihetta toitotettiin tuolloin joka paikassa kyllästymiseen saakka, joten lukematta jäi.

Tuntuu, että lopulta olisi tartuttava tähän kirjaan, sillä kaikesta päätellen se on edelleen sietämättömän ajankohtainen. Se kertoo turvallisuuden nimissä tapahtuvan valvonnan lisääntymisestä ja yhteiskunnan muuttumisesta totalitarismin suuntaan. Tärkeimpiä vallankäytön keinoja on kieli, jossa sanoja muokataan mielivaltaisesti. Negatiivisia asioita kutsutaan alkuaan positiivisilla sanoilla.

Yksi orwellmaisen sanamuokkauksen uhreiksi joutuneita sanoja on "talkoot".

Omassa paikallisessa todellisuudessamme olemme ajatelleet tulevaa pääsiäistä ja miettineet, millä sanoilla nuoria kutsuttaisiin valmistelemaan yhteistä pääsiäisyön ateriaa. Totesimme, että sanaa "talkoot" ei voi käyttää, koska sen nykymerkitys on jotain muuta kuin se, mitä tällä sanalla alkuaan tarkoitettiin.

Lapsuudessani "talkoot" oli kaunis sana. Esimerkiksi kesämökkimme uimaranta kunnostettiin kylänmiesten kanssa. He tulivat mielellään paikalle, antoivat työpanoksensa ja koneensa. Työtä paiskittiin kunnolla. Kukaan ei odottanut saavansa palkkaa, mutta isäntä ei siitä huolimatta kitsastellut. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Illan päätteeksi lämmitettiin sauna. Isäntä huolehti siitä, että kenenkään ei tarvinnut tuoda omia oluita. Kestitys oli kaikin puolin runsasta. Talkoot venyivät aamun puolelle.

Tapahtumaan ei liittynyt myöskään pyrkimystä välttyä maksamasta palkkaa sille, joka sen ansaitsi. Yhteinen moraali salli talkootyöt vain sellaisissa asioissa, jotka oli mahdollista hoitaa ainoastaan isolla ihmismäärällä.

Olin pikkupoika, mutta tajusin että aikuisilla oli kivaa.

Kun Suomi vajosi 1990-luvun alussa lamaan, otettiin sana "talkoot" uudiskäyttöön, mutta vain sana, ei tuota ikivanhaa yhteisen työn kulttuuria, johon liittyi yhteishenki ja runsas kestitys. Äänneasu oli vanha, mutta sisältö oli kokonaan muuta: pakkoa, nuljuilua ja kiristämistä. Iiro Viinasen lama-Suomessa talkoiksi kutsuttiin korvauksetta tehtäviä ylitöitä ja omastaan väkisin luopumista ilman minkäänlaista korvausta tai kestitystä.
  

Riippuu näkökulmasta

 
Kun kolmetoistavuotias tytär tiuskii maanantai-iltana äidilleen koiran ulkoiluttamisesta, sosiologi sanoo: "Se on sukupolvien välistä rajankäyntiä."

Psykologi sanoo: "Se on puberteettiin liittyvää kuohahtelua."

Kolmetoistavuotiaan vuotta nuorempi pikkuveli sanoo: "Se ei jaksaisi tanssitreeniensä jälkeen viedä koiraa pihalle, vaikka on selvästi sovittu, että se on sen homma."
 

Erilaisten massa

 
Entistä enemmän minusta on alkanut tuntua siltä, että nykyään niin suosittu erilaisuuden ja yksilöllisyyden korostaminen on pelkkää massa-ajattelua. Joku on sen heille syöttänyt.
 

Säästytään sekä haaskaukselta että elokuvalta

 
Jotkut suomalaiset surevat sen perään, että Renny Harlin ei tekisikään elokuvaa Mannerheimista. Ehkä itkut on turhaan itketty. Voi olla onneksi ihmiskunnalle, että se kertalaakilla säästyy rahan haaskaukselta ja huonolta elokuvalta.

Vaikka kuinka pinnistelen muistiani, en keksi elokuvan historiasta yhtäkään tapausta, että olisi luotu suurella rahalla jotain katsomisen arvoista, kun lähtökohtana on ollut suurmiehelle tehtävä kunnianosoitus. Sellaisilla perusajatuksilla syntyy patsaita muttei oikeita elokuvia.

Merkittävä taide syntyy pienemmistä asioista ja pienemmistä ihmisistä.

Enkä usko, että Renny Harlin olisi se ohjaaja, joka tässä kohdin kääntäisi historian suunnan.
 

Kysymys

 
Miten voisin estää epätoivottua ihmistä tulemasta uniini minua häiritsemään?
 

Miten mahtaa täsmätä?

 
Tänään olemme opettaneet tulevaa taivasten valtakuntaa, perinteisen kristillisen opin mukaan. Saa sitten nähdä taivasten valtakunnassa, miten opetus täsmäsi.