Maajoukkue kansanäänestyksellä

Joillekuille tutuille olen muistellut, että joskus Argentiinan jalkapallomaajoukkueen pelaajat olisi valittu kansanäänestyksellä.

Muistin väärin. Ei sentään koko joukkuetta valittu galluppien perusteella, vaan ainoastaan hyökkääjät. Kyseessä oli vuosi 1974.

Tuo oli jo äärimmäistä demokratiaa. Menestystä ei erityisemmin tullut. Joukkue selvisi MM-kisojen alkulohkosta välisarjaan, mutta siellä se hävisi kaikki kolme peliään.

Politiikan tunnettu tragedia on tämä: miten voisi samaan aikaan tehdä viisaita päätöksiä ja voittaa seuraavat vaalit. Niinpä olen pohtinut, mitä Suomen ministerit tuolla maailmalla tekisivät, jos he saisivat vain toimia parhaan ymmärryksensä mukaan.

Nykyrippikoululaiset ja Jumala

Ärhäköityneet ja aktivoituneet uusateistit ovat viime vuosina käyneet Jumalan vastaiseen taisteluun ja onnistuneet luomaan vaikutelman, että Jumala olisi ahtaalla. Jumalaa ei valita gallupeilla, joten häntä itseään ei voi loukata, mutta häneen uskovat ihmiset voivat tuntea olonsa ahtaaksi.

Silti en usko, että ainakaan muutaman vuoden perspektiivissä ihmisten uskoa tai epäuskoa voisi liikutella joillakin Dawkins-kirjoituksilla. Kyse on pikemminkin siitä, että julkisuudessa esillä olevat kirjat ja ajatukset tuovat perusteluita ihmisten jo valmiille elämäntunnoille. Jos ei halua uskoa, etsii perustelunsa Dawkinsilta. Jos taas haluaa uskoa, etsii perustelunsa joltakulta toiselta kirjoittajalta tai vaikkapa oman kotikirkkonsa jykeviltä pilareilta.

Käyty julkinen keskustelu ei näytä vaikuttaneen rippikoululaisiin ainakaan meidän seurakunnassamme, tässä Tampereen naapurissa.

Olen kolmenkymmenen vuoden ajan teettänyt rippikoululaisilla tehtävää, jossa he ovat kirjoittaneet nimettöminä aiheesta "Minun Jumalani". Tämä on tehty pian rippikoulun alussa, jolloin opetus ei vielä ole ehtinyt vaikuttaa heihin. Sääntönä on ollut, että kukaan ei ole jättänyt tyhjää paperia, mutta sen sijaan on voinut raapustaa tekstin: "En osaa kirjoittaa tästä aiheesta."

Jakauma on pysynyt suunnilleen samana vuodesta toiseen. Kahdenkymmenen viiden oppilaan ryhmässä yksi tai enintään kaksi nuorta ei usko Jumalaan. Noin viisi sanoo, ettei osaa kirjoittaa aiheesta. Tämän jälkimmäisen ryhmä vaihtelee kooltaan eniten.

Kolme tai neljä on vielä lapsen maailmassa ja luonnostelee joulupukin taivaallisen version, joka istuskelee valkopartaisena vanhuksena pilvien päälle. Tämä ryhmä on kenties hieman pienentynyt.

Kaikki muut kirjoittavat varsin perinteisiä kristillisiä lauseita. Alla olevat poiminnat ovat tämän vuoden rippikoululaisiltani. Valitsemani lauseet eivät välttämättä ole kirjoitelmien keskeisimpiä. Olen pikemminkin tavoitellut monipuolista kokoelmaa.

Minun Jumalani auttaa ja neuvoo kun on tarve.
On vain yksi Jumala, ei ole omaa Jumalaa.
Jumala on ihmisten turva ja tuki.
Minun Jumalani auttaa ja rohkaisee.
Minun Jumalani on minun herra ja pyhä isä.
En osaa kirjoittaa tästä paljon muuta kuin että minun kaltaiseni tai minua lähellä oleva henkilö.
Minun Jumalani on se, joka on Raamatussa.
Jumala on minulle taivaan kaikkivaltias.
Jumala on tyyppi jonka kuvitellaan olevan taivaassa.
Minun Jumalani herättää paljon miettimistä ja ajatuksia, mutten osaa kuvailla niitä sanoin.
Kunnioitus ja usko.
Minun jumalani on taivaassa pilvien yläpuolella. Siellä se katselee minua ja elämääni ja suojelee minua.
Minun Jumalani vastaa rukouksiin. Hän rakastaa ja pitää minusta huolta.
Minun jumalani vois olla sellanen, joka suojelisi minua kaikelta pahalta.
Minun Jumalani kannustaa.
Minun Jumalani on luonut maan.
Minun Jumalani tukee ja auttaa hetkellä kuin hetkellä.
Minun Jumalani on maan luoja.
Jos pelottaa, saatan rukoilla, mutten kovin usein.
Jollekin se voi olla todella tärkeä asia.
Minun jumalani vois olla sellanen,joka suojelisi minua kaikelta pahalta.
Minun Jumalani vastaa rukouksiin. Hän rakastaa ja pitää minusta huolta.
Minun jumalani on taivaassa pilvien yläpuolella. Siellä se katselee minua ja elämääni ja suojelee minua.
Taivaan isä loi maailman
En usko Jumalaan, jolloin minulla ei ole jumalaa
Minun Jumalani vastaa rukouksiin.
Jumala auttaa jos pyytää apua.
Minun Jumalani on ystävällinen
Jumalani on anteeksiantava
Minun Jumalani kuuntelee juuri silloin kun minä puhun.
En usko Jumalaan
Minun Jumalani suojelee
Jumala ohjaa elämässä eteenpäin
Minun Jumalani auttaa ja ymmärtää ihmisiä.
Minun Jumalalla on parta
Kukaan ei tiedä, miltä minun Jumalani näyttää
Minun Jumalani huolehtii ihmisistä.
Minun Jumalani vastaa avunpyyntöihin
Jumala auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan
Jumala on taivaassa pilven päällä
Minun Jumalani  on turva
Minun Jumalani on taivaan isä, joka loi maan.
Vaikka en näe häntä, tiedän että hän on siellä.
Minun Jumalani on lempeä.
Minun Jumalani katsoo ja kuuntelee ihmisiä.
Minun Jumalani on myös muiden Jumala.
Minun Jumalani asuu taivaassa ja valvoo tekemisiäni sieltä.
Joskus on kiva ajatella, että Jumala on olemassa.
Yritän uskoa Jumalaan ainakin vähän.
Minun Jumalani kuuntelee ja auttaa.
Minun Jumalani asuu taivaassa.
Minun Jumalani antaa anteeksi.
Minun Jumalani on suopea, anteeksiantava ja laupea.
Minun Jumalani on armollinen.
Minun Jumalani ei käännä selkäänsä minulle.
Minun Jumalani  suojelee minua.
En tiedä Jumalastani kuin pienen osan, mutta tuntuu kuin aina olisimme tunteneet toisemme ja olleet toisillemme tärkeitä.
Minun Jumalani antaa minulle ruokaa ja kodin.

Kaksitoista oli valinnut sen vaihtoehdon, ettei osaa kirjoittaa aiheesta.

Asumisstatus

Tampereella asuva tuttuni kertoi, että hän ja yksi toinen naapuri ovat oleellisesti vähävaraisempia kuin muut asunto-osakeyhtiön asukkaat.

Niinpä kolmas talon asukas, ilmeisesti varsin varakas, oli valittanut, että talossa asuu ihmisiä, jotka laskevat hänen asumisstatustaan.

Minulle tämä asumisstatuksen käsite tuo elämään aivan uuden näkökulman.

Vanhempien peräänantamattomuus ei ole aina hyve

On hyvä, että vanhemmat pysyvät niin sanotusti aikuisina ja vanhempina eivätkä suostu lastensa ja nuortensa kaikkiin toiveisiin ja vaatimuksiin.

Ei sovi kuitenkaan kuvitella, että vanhemmat aina ja joka tilanteessa tekisivät suuren uroteon pitäessään päänsä.

Arvostan äitini kasvatusmetodeja ja muistelen niitä tyytyväisenä. Arvostukseni ei kuitenkaan perustu siihen, että ollessani kymmenen vanha hän kielsi minua katsomasta Manchester Unitedin ja Benfican välistä Euroopan Cupin finaalia. Hänen mielestään ottelu tuli liian myöhään ja olisin ollut koulussa väsynyt.

Harmittaa vieläkin. Legendaarinen finaali jäi ikuisesti näkemättä, ja univelat olisin ehtinyt nukkua moneen kertaan pois.

Natsikortti on yhä pakassa

Eräässä nettikeskustelussa huomautin jonkin nykyelämän käytännön muistuttavan kansallissosialistisen Saksan käytäntöjä.  Pian minua syytettiin natsikortin käyttämisestä - ikään kuin natseista puhumisessa olisi jotain vanhanaikaista, kulunutta ja loppuun käsiteltyä.

Todellisuudessa natsikortti ei ole hävinnyt elämänpakastamme mihinkään. Tauti on kerran voitettu, mutta se voi yhä uusiutua, ei välttämättä entisenlaisena vaan jossain muuntuneessa muodossa.

Aihe on minulle sikäli ajankohtainen, että olen lukenut Ian Kershawn'n kirjoittamaa Hitler-elämäkertaa. Sen äärellä olen havahtunut tavan takaa ajatukseen, että Hitlerin keinot ja periaatteet ovat vahvasti elossa. Nykyään niitä vain toteutetaan ikään kuin sivistyneesti, huomaamattomasti ja monesti taloudellisiin tosiasioihin vedoten. Olen hätkähtänyt myös sitä, kuinka vähän Hitleristä tiedetään, vaikka luulemme osaavamme hänen tarinansa, olemmehan me kaikkitietävät opiskelleet lukiossa yleistä historiaa ja katsoneet häneen liittyvän elokuvan.

"On tyystin samantekevää, vaikka he kuvailisivat meitä klovneiksi tai rikollisiksi; tärkeintä on, että he mainitsevat meidät, että he käsittelevät meitä yhä uudelleen ja uudelleen." Nämä sanat ovat itsensä Adolf Hitlerin, vaikka voisivat ne olla myös jonkin modernin kansanliikkeen mainospäällikön tai imagokonsultin ajatuksia. Ne todistavat sen, kuinka hyvin hitleriläinen agitaatio ja mielikuvien rakentaminen on voimissaan.

Toisaalta ottamalla tässä esiin Adolf Hitlerin minäkin lankean noudattamaan hänen toivettaan. Siitä huolimatta on parempi muistuttaa ovelasti lymyilevästä vihollisesta kuin tulla sopimattomana hyväuskoisesti yllätetyksi.

Ennustukset jälkikäteen tarkasteltuina

Ennen kisoja

Omien ennustusten jälkikäteinen tutkiminen tuo kummasti nöyryyttä.

Ennen jalkapallon EM-kisoja tein kaksi veikkausta joukkueiden menestyksestä. Ikään kuin virallinen ennustukseni  perustui siihen, että asiantuntija-arvailut toteutuisivat täysin. tässä laskelmassani voittaja olisi ollut Saksa ja kakkonen Espanja. Semifinaaleissa olisivat pudonneet Ranska ja Hollanti.

Toinen veikkaukseni perustui oletukseen, että neljän joukkoon olisi päässyt pari yllättäjää. Tässä huruennustuksessani Saksa olisi voittanut finaalissa Englannin. Tanska ja Ranska olisivat päässeet semifinaaleihin.

Näin kävi

Puola: Monesti isännät menevät pitkälle, ja niin ajattelin, että myös Puolalla olisi toivoa, varsinkin kun joukkueessa pelasi kolme Saksan mestaria. Puolan tulos oli minulle lievä pettymys, mutta vain lievä.

Kreikka: Olin varma, että Kreikka juuttuisi alkulohkoon, mutta toisin kävi, taas. Kaikkien ns. asiantuntijoiden olisi vihdoin tunnustettava, että Kreikan yllätyksissä ei ole mitään yllättävää.

Venäjä: En ole uskonut Venäjän jalkapalloon, eikä kannattanut uskoa tälläkään kertaa. On taitavia pelaajia, mutta joukkuetta niistä ei vain tule.

Tšekki: Tšekki pelasi jälleen kerran itseään paremmin. En oikein osannut haistaa.

Hollanti: En osannut kuvitella, että Hollannin materiaalilla voisi jäädä nollille. Toisaalta olin varma, että Hollannin megaegoilla ei kisoja voitettaisi.

Tanska: Uskoin, että Tanska voisi selvitä kuolemanlohkosta jopa jatkoon, jos joukkueet pelaisivat kovin paljon ristiin. Tämä ei toteutunut, mutta olen ylpeä siitä, että veikkasin Tanskan voittavan ensimmäisessä pelissään Hollannin 1 - 0.

Saksa: Oli helppo sanoa, että Saksa selviäisi ainakin neljän joukkoon. Siitä huolimatta Saksa oli alkulohkossaan vieläkin suvereenimpi kuin olin kuvitellut.

Portugali: Portugali oli ennakkoaavisteluideni pahin virhe. Ajattelin, ettei yhdellä Ronaldolla pitkälle pötkitä. Ronaldo yllätti: Portugalin ja Hollannin ottelu oli ensimmäinen kerta, jolloin hän pelasi minun silmieni alla hyvin. Vielä suurempi yllätys on ollut, että Portugali on joukkueena tasapainoinen kokonaisuus. Meireles on noussut varsinaiseksi tähdeksi.

Espanja: Menestys oli helppo ennustaa. Sitä vastaan on puhunut vain se, että maa on voittanut kahdet peräkkäiset arvokisat ja että David Villaa ei ole kärjessä.

Italia: Italia pärjää melkein aina. Sen nyt arvaa, vaikka se kuinka harmittaa.

Irlanti: Irlannin jatkopaikkaan ei kukaan uskonut. Kannattajat ovat maailman parhaat, ellei Brasiliaa oteta lukuun.

Kroatia: En uskonut Kroatian yllätykseen.

Ukraina: Ukrainasta en uskaltanut sanoa mitään. Hyvinhän se pelasi, tuo perinteikäs jalkapallomaa.

Ruotsi: Arvelin, että Ruotsi voisi menestyä, ja kohtalaisesti meni. Tulos näyttää huonommalta kuin se todellisuudessa oli. Kaksi yhden maalin tappioksi kääntynyttä johtoasemaa ja yksi kahden maalin voitto Ranskasta eivät ole huono tulos. Olisipa vain Ranska-peli sattunut kisojen alkuun. Zlatan saattoi olla jopa kisojen parasta tulosta tehnyt hyökkääjä, mutta yksi tähti ei tällä tasolla riitä.

Ranska: Tuli floppi, ja tässä kohdin myös spekulaationi floppasivat.

Englanti: Englanti ei päässyt neljän parhaan joukkoon, mutta ylitti pelaajamateriaalinsa tason. Valmentaja Hodgson ei ole koskaan menestynyt tähtien kanssa, mutta tällä kertaa hänellä oli juuri niin huonoja pelaajia kuin hän onnistumiseensa tarvitsee. Tilannetta paransi vielä se, että kahdesta ensimmäisestä pelistä oli poissa joukkueen ainoa maailmantähti Wayne Rooney. Olen hieman ylpeä siitä, että aavistin Englannin onnistumisen. Sehän voitti kaksi peliä eikä hävinnyt rankkarikisaa lukuun ottamatta kertaakaan.

Kisojen lopputulos

Kun enää neljä maata on jäljellä, ennustaminen muuttuu vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Jäljellä on vain joukkueita, jotka ovat saaneet pelinsä sujumaan ja joissa kaikissa on riittämiin voittaja-ainesta. Virallista ennustustani Saksan voitosta ja Espanjan hopeasta ei tarvitse hävetä, mutta rahojani en pane sen puolesta likoon. Finaalissa voivat pelata yhtä hyvin Italia ja Portugali.

Hieman liian kiihkeätä

Melkeinpä päivälleen kymmenen vuotta sitten julkaistiin uutinen, jonka mukaan bulgarialainen jalkapallofani oli saanut kahden vuoden oikeustaistelun jälkeen vaihdettua etunimensä Manchester Unitediksi.

Alkuaan Marin Zdravkovina tunnetun 38 -vuotiaaan miehen kerrottiin asuvan pienessä Svishtovin kylässä Bulgarian pohjoisosissa äitinsä ja hänen kissansa David Beckhamin kanssa.

Tuollainen fanitus taitaa mennä jo vähän liian pitkälle.