perjantai 2. toukokuuta 2008

Rumemmat morsiamet

Tuntuuko siltä, että morsiamet eivät ole enää niin kauniita kuin ennen? Tai vaihtoehtoinen kysymys: kestääkö morsianten kaunistaminen entistä kauemmin?

Vika saattaa olla perinteiseen tapaan katsojan silmissä, mutta muitakin syitä voi olla. Avioliittoikä on nimittäin noussut.

Vuonna 1980 naiset menivät (ensimmäiseen) avioliittoonsa keskimäärin 24-vuotiaina. Kymmenen vuotta myöhemmin oltiin 27 vuodessa, ja nykyään naiset vaihtavat säätyään 30 vuoden iässä. Nykypäivän pikkutytöt vartoilevat vissiin nelikymppisiksi.

Aivan kuin aamupuuro syötäisiin iltauutisten aikaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä aamupuuro kannattaa syödä ajallaan,siten iltapalakin tulee ajalleen.Jaksaa paremmin.

siirihiiri kirjoitti...

ehkä vaan kuvittelen, mutta musta tuntuu, että monet nuoret ihmiset kuvittelee ihmissuhteen tulevan ja toimivan itsestään. odotetaan jotain täydellistä ennenkuin uskalletaan sitoutua. toista ihmistä arvioidaan kuten autoa: onhan siinä ihan kiva moottori, mutta se alkaa oleen jo vähän vanha, kauheesti siinä ei ole kilometrejä, mutta aina kun tulee tosi tiukka kurvi, sen rattia pitää vääntää kauheesti. jotkut tyytyy siihen mitä saa, mutta odottelee kokoajan että se "täydellinen" tulee vastaan, joku viimevuoden malli jossa on kaikki herkut, mutta siitä on ajettu uuden jäykkyys pois. ja kun se tulee, se täydellinen, jos tulee, niin ei siihenkään haluta satsata. luullaan että kyllä se itse itsestään huolta pitää, jätän sen tohon viikonlopuksi parkkiin niin kuin taikasauvan iskusta se vahaa itse itsensä.
yhdestä ihmisestä pitäisi muka saada ihan kaikki! ja kaiken pitäisi sopia yhteen. riitoja ei saisi tulla, ja intohimon ja sen tulisimman rakkausfiiliksen pitäisi säilyä ilman työtä. ja jos ei, niin vaihtoon.
mä haluaisin nuorena naimisiin. ja nuorena lapset. nyt jaksaisin vielä pitää meistä kaikista huolta. ja olla hellä vaikka väsyttää. sitten kun kersat osaa jo tehdä itse välipalan koulun jälkeen niin voisin miettiä uraa itselleni.
mun äitini odotti mun ikäsenä jo toista lastaan. eikä kyse ollut silloin siitä, että hän olisi löytänyt jonkun täydellisen ja kaikki olisi ollut valmista. se löysi isän, ne meni naimisiin ja yliopisto-opiskelijoina tekivät kasan kersoja. ei mikään ollut valmista, eikä kukaan tiennyt onko ne "aina yhdessä", mutta hyvin meni. jopa lamasta selvisi meidän lauma.
kun ruokakin tulee mikrovalmiina, niin kyllä parisuhteen ja perheenkin pitäisi tulla.
typerä valmisruokasukupolvi.
siiri