Joukko kolmentoista ikäisiä istuskeli tavaratalon eteislämpiössä. Pysähdyin heidän kohdalleen.
‑ Pidätte kokousta, sanoin.
‑ Pidetään.
He kertoivat puhuvansa nuorten asioista.
He olivat kieltämässä sekä ydinaseet että tupakan myynnin, mutta ydinaseet putosivat saman tien listalta, koska ne on Suomessa kielletty jo. Koulujen tilalle pitäisi rakentaa kirkkoja, ja he olisivat valmiita käymään niissä, ainakin pienestä maksusta.
He katsoivat toisiinsa ja laskivat, että joukossa oli kuusi luterilaista, yksi ortodoksi ja yksi joka ei kuulunut mihinkään kirkkokuntaan.
‑ Läpyt luterilaisuudelle! sanoivat ne kuusi ja läpäyttivät kämmenpohjat toisiaan vasten.
Se oli yhteenkuuluvuutta, joka ei sulkenut niitä kahta pois.
4 kommenttia:
Samanlaista pyyteetöntä suvaitsevaisuutta ja ennakkoluulottomuutta soisi olevan myös aikuisilla.
Kenestä tässä pitäisikään olla huolissaan?
-joni k.-
Olisikohan syytä pikku hiljaa luopua tällaisesta nuoret/vanhat,aikuiset/lapset asettelusta ja ruveta tekemään työtä sen eteen,että sukupolvet löytäisivät ja kohtaisivat toisensa ymmärryksen ja rakkauden hengessä.
Kaikki ikäryhmät tarvitsevat toisiaan.UL
Näin on minunkin mielestäni. Ehkä ilmaisin hieman epäselvästi kantani. Mutta nimenomaan suvaitsevaisuudessa on kyse siitä,että rakkaus lähentää sukupolvet.
Sen ikäluokan tulee myös kantaa vastuunsa, kenelle mikin vastuu milloinkin kuuluu. Välillä kun tuntuu siltä, että ne aikuiset keiden tällä hetkellä tulisi kantaa vastuunsa aikuismaiseen tapaan nuorten ja lasten asioista, keskittyvät johonkin epäolennaisiin asioihin. Väittäisin että nuoret ja vanhat tulevat erinomaisesti toimeen, ja jopa ymmärtävät yllättävänkin hyvin toisiansa.
-joni k.-
Vastuuta kantavan aikuisuuden raja on tainnut nykyään siirtyä kovasti eteenpäin.On kiva omata aikuisten oikeudet,mutta muuten elää nuorten tapaan mahdollisimman pitkään.Välillä jopa ihmetyttää käsite "nuoret aikuiset."
Lähetä kommentti