Jonkun vähän vanhemman shakkipelaajan suusta olen kuullut käsitteen "alirankattu lapsi".
Shakinpelaajat on rankattu kansainvälisesti ns. elopisteiden ja kansallisesti selopisteiden mukaan. Ne kuvaavat sitä, kuinka pelaaja on peleissään menestynyt ja kuinka hyviä hänen vastustajansa ovat olleet.
Lapset ja nuoret ovat melkein aina alirankattuja. He kehittyvät nopeasti, mutta heillä ei ole takanaan sellaista määrää kilpailupelejä, että he olisivat ehtineet osoittaa tasonsa. Suorituspisteet laahaavat aina kykyjen ja osaamisen takana.
Siksi vanhat pelaajat usein aliarvioivat nuoret vastustajansa. He tuijottavat liikaa suorituspisteitä.
Uskon, että tämä kuvaa sitä, miten vanhemmat ihmiset yleensäkin suhtautuvat nuorempiinsa. He eivät käsitä, että nuorten saavutukset ja heidän saamansa arvostus tuskin milloinkaan ovat heidän osaamisensa ja kykyjensä tasolla.
Vastaavasti vanhat ihmiset ovat ylirankattuja. Tässä 52 vuoden iässä alan hiljalleen käsittää, että puhe vanhuuden viisaudesta on lähinnä ylirankkauksen tuomaa näköharhaa.
1 kommentti:
Raamattu ei juurikaan kehoita ihmisiä keskinäiseen kilpailuun,mutta roomalaiskirjeen sanat "toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" tekee poikkeuksen.
Että on hyväksi kyvykkäällekin lapselle ja nuorelle se,että ei saa liian paljoa liian aikaisin.Näistäkin kun on surullisia esimerkkejä.Ihmisen kaikkinaisen kehityksen soisi olevan tasapainoisessa suhteessa menestykseen.
Ja missä sitten se vanhenemisen tuoma viisaus kauniimmin tulee esiin kuin siinä,että oikealla ajalla huomaa ja hyväksyy sen,että nuoret tulevat rinnalle ja hetken kuluttua menevät ohi.Tämä on luonnon laki,eikä siitä voi kun kiittää.Näin on hyvä.
Lähetä kommentti