Eilispäivänä käymieni juttuhetkien helmiä oli alkuaan huumoripohjalta noussut keskustelu siitä, miten asuntokaupoissa voisi huijata.
Jos talo olisi peltoaukeaman reunalla, keskelle peltoa voisi tilata jonkun tuttunsa istumaan pilkkijakkaralle, niin kuin hän aikoisi kalaa pyytää.
Mahdolliselle ostajalle voisi sanoa: "Tuolla tuo pilkkii, mutta rehellisyyden nimessä on myönnettävä, ettei se sieltä ole ikinä pilkillä kalaa saanut."
Eikä kukaan voisi syyttää, että myyjä valehtelee, ja kuitenkin ostajan olisi vaikea välttyä ajatukselta, että järvihän se siinä.
Näin helppoa on johdatella ihmiset väärille jäljille. On pelottavaa ajatella, että joku on tämän jo ehkä tehnyt ja että kaikki me rakennamme elämää väärien oletusten varaan.
3 kommenttia:
Lieneekö urbaanilegenda, mutta olen kuullut tarinaa myös veneen kantamisesta pellon laitaan harhautusmielessä. Totta ainakin on se että elämässämme on pelottavan paljon välistävetoa ja huijausta. Maailma kun on täynnä kaikenlaista illusiota.
Mutta meidän ei tulisi mitata tekojamme (ja moraaliamme) maailman mukaan, "kun muutkin niin kai se on ihan yleisesti hyväksyttyä". Joku ideaali ja oma vakaumus tulisi kaikilla olla, ettei ihan maailman tuulet veisi kaikkea hyvyyttämme.
Oma lukunsa lienee lain ja oikeuden varjolla tehtävä vääryys.
Lähetä kommentti