Tuore opetusministeri Jukka Gustafsson on sanonut haluavansa pidentää koulupäiviä. Idea olisi muuten hyvä, mutta pidentäminen on mahdollista vain kahteen suuntaan: varhaisemmaksi ja myöhäisemmäksi. Lasten repiminen vielä aiemmin aamulla jalkeille tuskin auttaa ketään. Iltapäivällä on väsy ja moni aikuinenkin tietää, että kahden viimeisen työtunnin teho heikkoa.
En mitenkään usko, että olisin yhtään pätevämpi aikuinen, jos kahdeksan kouluaamuja olisi vaihdettu seitsemän aamuihin tai jos muutamat yhdeksän aamut olisi poistettu. Epäilen, että kaikki klo 14:n jälkeen koulussa vietetty aika ainoastaan söi läksyjen luvusta tehoa. Oli nälkä ja väsytti.
Gustafsson sanoo, että Suomi on oppituntien määrävertailussa paljon alle keskiarvon. Sopii miettiä, mahtaisiko tässä päinvastoin olla osasyy koulujärjestelmämme erinomaisiin tuloksiin. Ei urheilukisoissakaan palkintoja jaeta harjoittelupäiväkirjojen perusteella.
2 kommenttia:
Olen opetusministerin kanssa samoilla linjoilla ja uskallan kommentoida, koska uskon asiasta jotain tietäväni.
Lapset, ainakin alakoulussa, väsyvät ennemminkin tiukkaan tahtiin kuin tunteihin.
Parinkin viikkotunnin lisäys antaisi mahdollisuuden mm. laajempaan taito-ja taideaineiden opetukseen sekä moninaisiin projekteihin, jotka olisivat mainioita oppimisen kannalta samoin kuin vaikkapa Lions Quest- tai KIVAkoulu-tunteihin.
Kouluni Tampereella tarjoaa yhdessä konservatorion kanssa torvisoittoa lapsille. Eli halukkaat lapset saavat sekä yksilöopetusta, että orkesterisoitto-opetusta koulun oman puhallinorkesterin muodossa. Tämä on ollut jo yli 10 vuotta menestys ja lapset ovat mainiosti jaksaneet koulun jälkeen odotukset sekä opetukset.
Olen myös tuttu koulun kerhotoiminnan kanssa, vaikka se useissa kouluissa onkin jo parikymmentä vuotta ollut "jäissä" (Viinasen juustohöylä osui -90-luvun alussa). Muistan hyvin omilta kansakouluajoiltani ja vielä töissäollesssanikin miten mieluusti lapset harrastivat kuoroa, orkesteria, pallopelejä, askartelua, voimistelua jne. iltapäivisin koululla.
Tämä ajan kiireen sijaan haluaisin tuottaa lapsille iloa oppimisesta ja tiedon siitä, mitemn mahdottoman monella tavalla voikaan oppia.
Taidat tietää asian paremmin kuin minä. Toisaalta minun näkökulmani on enemmän yläkoulun puolella.
Sopii miettiä myös sitä, että kannattaako taloudellisia resursseja suunnata enemmän jonnekin muualle kuin lisätunteihin. Tämän arvioimiseen tietämykseni ei riitä.
Lähetä kommentti