Lyhyehköllä lomallani olen lukenut modernia kirjallisuutta. Listalla on ollut Linn Ullmannin Kun olen luonasi, Friedrich Dürrenmattin Kuunpimennys ja Kapinallinen, Jean Echenosin Minä lähden ja Don DeLillon Cosmopolis.
Sata vuotta aiemmin kirjoitettuja klassikoita paljon useammin modernit merkkiteokset kuvaavat elämän tarkoituksettomuutta ja pinnallisuutta. Kirjallisuus on aikansa kuva ja siksi niin tärkeä asia tämän maailman ymmärtämiseksi.
Juuri nyt mietin sitä, onko tarkoituksettomuuden ja pinnallisuuden valinta aiheeksi sittenkin laiskan ihmisen valinta. Tarkoitukseen vihjaaminen ja syvyyden vähäinenkin raottaminen vaatii työtä, paljon työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti