Tiistaina 6. syyyskuuta kirjoittamani teksti näyttää herättäneen sen verran keskustelua, että nostin kommenttini blogitekstiksi:
Olen ajatellut, että uskoa on aina sovellettava siihen ympäristöön, missä eletään. Afrikkalaiseen maailmaan ei kannata tuoda suomalaisia kyläkinkereitä, eivätkä Harlemin mustien rummut toimi suomalaisissa kirkonmenoissa muutoin kuin tilapäisenä eksotiikkana.
Jonkin maailmankolkan hyvä voi olla toisen maailmankolkan huono. Se turkki mikä eskimoa talvella lämmittää, tekee viidakon asukkaalle puettuna elämästä mahdottoman.
Tässä minun länsimaisessa 2000-luvun ympäristössäni elämää katsotaan luonnontieteellisin silmin. Maassa kieriskelevä ja suustaan vaahtoa purskuttava ihminen ei ole riivaajahengen vallassa niin kuin hänet Uuden testamentin aikana ymmärrettiin. Sen sijaan hänellä on epileptinen kohtaus, johon saa apteekista lääkkeitä.
Jotta usko olisi minun kaltaiselleni ihmiselle mitenkään mahdollinen, sitä on sovellettava tähän maailmaan missä elän. En voi omaksua kristinuskon amerikkalaista enkä afrikkalaista muotoa, mutten myöskään sellaisenaan ensimmäisten kristittyjen uskoa, en ainakaan sikäli kuin epilepsian kaltaiset ilmiöt tulkittiin riivattuna olemiseksi.
Kielillä puhuminen (joka on yleisuskonnollinen ilmiö ja jota tunnetaan muuallakin kuin kristinuskossa) saattoi joskus vuonna 70 jKr. olla todiste uskosta ja Jumalan toiminnasta. Minulle se ei sitä ole. Tuollaiset ilmiöt eivät lainkaan tuo mieleeni Jumalaa, vaan päinvastoin niitä kohdatessani alan epäillä huijausta, manipulaatiota ja mielenterveyden ongelmia. Riippumatta siitä, mitä nuo ilmiöt todellisuudessa ovat, minun ajatukseni joka tapauksessa karkaavat Jumalasta pois. Olen kuin taikurinäytöksessä ja koko ajan kyselen vain sitä, miten tuo temppu on tehty.
Ehkä olen väärässä, mutta olen aika varma, että jäljellä olevat elämänvuoteni eivät saa minua tässä kohdin muuttumaan. Menen sen varassa, mitä minulle on annettu.
Toista on avoimen tähtitaivaan alla tai meren äärellä. Siellä tunnen, että Jumala lähestyy minua eikä kukaan huijaa eikä manipuloi. Sama pätee hyvin toimitettuun jumalanpalvelukseen (niitäkin on myös huonoja ja kelvottomia niin että epäilys luikertelee mieleen) tai ehtoollispöytään. Sanat ovat niin kuin ovat eikä minua harhauteta. Toteutuu Wittgensteinin ajatus, jonka mukaan se mikä voidaan ylipäänsä sanoa, voidaan sanoa selvästi, ja siitä mistä ei voi puhua, siitä vaietaan.
12 kommenttia:
No, tämä on sinun mielipiteesi.
Enkä koe tarpeelliseksi vakuutella mitään saadakseni yksittäisen ihmisen mielipiteen muuttumaan toisenlaiseksi.
Onneksi seurakuntia on niin erilaisia, kaikkia taas ei sytytä se yleisin tottumus (istua hiljaa penkissä kun pastori puhuu).
Ja etenkin tämän keskustelun innoittamana onkin hienoa mennä sunnuntaina todistamaan "taviksena" omasta uskostaan muille seurakuntalaisille.
Sinne amerikkalaistyyliseen, elämäniloiseen seurakuntaan, jossa on huomattavasti vähemmän ennakkoluuloja - eikä ollenkaan pönötystä.
Siunattua viikonloppua,
Tanja
Itse olen seurannut paljolti Aten ajatusmallia. Mutta kohdallani skeptisyys vuosien varrella on mennyt sen verran pidemmalle, etten voi rehellisyyden nimissa uskoa etta mikaan uskontokunta olisi loytanyt jotain ainoaa totuutta ja koko muu ihmiskunta olisi vailla tata tietoa (kuten yhdessa aikaisemmassa Aten blogissa keskustelimme kesalla, kesakuun 26 paivan kirjoitus). Itse naen hivenen marxilaiseen tapaan, etta uskonto on ihmisen mielen luonnollinen vastaus asioihin joita emme taysin ymmarra. 2000 vuotta sitten oli paljon enemman asioita, joihin tarvittiin yliluonnollisia selityksia. Teknisesta edistyksestamme huolimatta moisia asioita on viela kosolti vuonna 2011. Varmuudesta jonkin ylemman voiman olemassaolosta en voi kuitenkaan kuvitella tietavani.
Ymmarran taysin Aten mielessa heraavan epailyn “huijauksesta, manipulaatiosta ja mielenterveyden ongelmista” tietynlaisia uskonnollisia ilmioita kohdatessa. Kun katson naita amerikkalaisia TV evankelistoja, niin varsinkin huijaus ja manipulaatio tulevat itsellenikin mieleen. Omat nuoruuteni kokemukset moisista ilmioista koto-Suomessa kuitenkin antavat minulle erilaisen nakokulman. Uskon etta valtaosa naita erikoisia ilmioita kokevista ihmisista ovat rehellisia. Oma teoriani on kuitenkin, etta ihmisen mielen voima on niin suuri, etta se saa manipuloitua itsensa ja voinee jopa vaikuttaa ihmiseen fyysisestikin.
:-) Sittenhän on ihan mukavaa että olette löytäneet toisenne ja voitte jakaa samantyylisiä ajatuksia. Itse taas en koe, että mun pitäisi hakea varmuutta Wittgensteinista tai marxilaisuudesta ja tuoda sitä kautta jotakin elitismiä "ajatuksiini".
Olen tahtonut puhua vain omista kokemuksistani. (Joka on Aten mielestä ilmeisen kiusallista:-)
Ymmärrän pelon tulla huijatuksi, koska itse ajattelin juuri noin vaikkapa vain 5 vuotta sitten. Oli todella kiusallista kun Jehovan todistaja tuli soittamaan ovikelloa ja tuputtamaan omaa uskoaan, menestysevankelistat olivat mielestäni rahanahneita paasaajia ja herätyskokouksen kaatuilevat ihmiset olivat lähinnä pelottavia.
Eräs tietty tapahtumasarja vei minut omaan seurakuntaani, jonka jäseneksi tahdoin liittyä (herätyskristillinen seurakunta, mutta sanoisin että erittäin maltillinen.)
Niin vain asioita tapahtuu eikä kaikkea voi järkeistää.
Minäkin pitäisin uskonasioista mielelläni blogia, mutta en ole niin tunnettu että kukaan sitä löytäisi tai viitsisi lukea.
Tanja
Jostain syystä keskustelun sävy on muuttunut edellisestä viestiketjusta, jonka omasta puolestani päätin sanoihin: "On hienoa nähdä, että tämä keskustelu on pysynyt asiallisena ja toista ihmistä kunnioittavana. Monilla nettipalstoilla tämä ei toteudu.Uskon, että tällainen keskustelu oikeasti auttaa puolin ja toisin."
Tarkoitukseni on ollut kertoa vain siitä, miksi minun kaltaiseni ihminen ei tunne hurmoksellisen uskonnon ja ihmekertomusten äärellä Jumalan läheisyyttä, vaan päinvastoin täydellistä vierautta. Tiedän hyvin, että on toisenlaisia ihmisiä, mutta haluan puolustaa sitä, että meikäläisilläkin on juuri tällaisina ihmisinä ja juuri näine ajatuksinemme oikeus yhteiseen isänperintöön.
Yritan antaa omia nakemyksiani kunnioittavassa mielessa, mutta kuitenkin rehellisesti. Sen vuoksi pidan Aten ja muiden kommentoitsijoiden kanssa ajatusten vaihdosta.
Koska me tassa puhutaan ”uskon” asioista, niin kuten jo aiemmassa keskustelussa sanoin, jokaisen meista pitaa seurata mika itsesta tuntuu oikealta ja mihin itse tosissaan voi uskoa. Mikaan muu olisi eparehellista ja epaaitoa. Tassa hengessa uskon, etta on meille kaikille hyodyllista kuulla erilaisten ihmisten nakokulmia asioihin (kuten Ate aiemmassa keskustelussa jo sanoi). Se auttaa paremmin ymmartamaan ja muistuttaa siita, etta ihmiset kokevat ja nakevat asioita eri tavalla.
Tama keskustelu herannais/evankelisesta kristillisyydesta on minulle erityisen kiinnostava, silla kasvoin juuri siina maailmassa ja monet rakkaani yha edelleen nakevat uskon silla tavoin. Ei tarvitse varmasti olla psykologi oivaltaakseen, etta nailla kokemuksilla on ollut suuri vaikutus siihen kuinka asioista nykyisin ajattelen.
Moi
Mä en tiedä miten keskustelun sävy olisi muuttunut, mun mielestä se on ihan samanlainen ollut koko ajan. Kukaan ei muuta mielipiteitään, eikä myy kokemuksiaan.
Pirkkalan kirkolla on yhteiskristillinen ilta, Tule syttymään, 30.10. klo 17. Erittäin todennäköisesti tulen sinne Brandereitten kanssa, nähdään siellä ja jutellaan mieluummin kasvokkain, jos on aihetta. Toivon että Tommi M tulee myöskin.
Terveisin
Tanja
Kiitos kutsusta Tanja, mutta en taida paasta tulemaan kun kayn tata keskustelua valtameren toiselta puolen (mika myos selittaa skandinaavinappaimiston puutteen).
Viela tuohon Aten kirjoitukseen liittyen. Itseni myoskin pysayttaa luonto ja sita selittava luonnontiede. Luulen etta juuri kokemukset luonnon mahtavuudesta ja sen uskomattoman hienosti toimivista systeemeista ovat estaneet liukumiseni agnostisuudesta ateismin puolelle. Luonto saa tallaisen skeptikonkin miettimaan, etta ehka jokin ylempi voima taman kaiken takana pitaa olla.
Veikkaanpa, että ulkopuolinen lukija näkee sävyeroa tämän nykyisen ja tuon edellisen ketjun välillä.
Tanjan tarjoama kohtaaminen ei sovi minullekaan, koska olen silloin ristiäisreissulla Porin suunnalla. Tuo tuskin on viimeinen mahdollisuus.
Myönnän olevani sikäli ikävä ihminen, että toivoa mielipiteideni muuttumisesta ei juuri ole, jos tässä aihepiirissä pysytään. Olen pohtinut näitä asioita pitkään, kuunnellut monenlaiset tarinat ja lukenut aika monta kirjaa. Siitä huolimatta olen yhä kiinnostunut yksityisten ihmisten kulkemista teistä ja perusteluista, joita he käyttävät ajattelunsa tukena. Mielelläni luen sekä Tanjan että Tommin tekstiä ja muidenkin. Niiden ansiosta voin tarkentaa myös omia ajatuksiani, jotka sinänsä ovat vakaat.
"Itse näen hivenen marxilaiseen tapaan, että uskonto on ihmisen mielen luonnollinen vastaus asioihin joita emme täysin ymmärrä. 2000 vuotta sitten oli paljon enemmän asioita, joihin tarvittiin yliluonnollisia selityksiä." Näin kirjoittaa Tommi. – Tuohon tapaan agnostismissa monesti ajatellaan. Näkemyksessä on heikkoutensa, vaikka myös voimansa. Ajattelin palata aiheeseen muutaman päivän kuluttua.
Uskon, että vaikka kyläkinkereitä ja muita tapoja ei ehkä aina voikaan siirtää kulttuurista tai ajasta toiseen, niin Jumalan toiminta sopii kaikkiin yhteiskuntiin kaikkina aikoina, jopa tähän luonnontieteelliseen aikaan. Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna.
Uskon, että kielillä puhuminen on armolahja (Ensimmäinen kirje korinttilaisille: 12).
Heippa taas (Tanja kirjoittaa) Nyt palstalle ilmaantui toinenkin joka uskoo kielillä puhumisen olevan armolahja, tervetuloa. Tosin en tiedä onko järkeä enää jatkaa tästä aiheesta:-) Eihän se siitä muuksi muutu. Käväisin viime viikolla vaihteeksi helluntaiherätyksen kokouksessa ja sekin oli virkistävää. Toivon mukaan säilytän vastakin sekulaarisen asenteen eli tietääkseni mahdun useamman kirkkokunnan ovesta sisään omien näkemysteni kanssa.
Opetus Pyhästä Hengestä on meidän ev.lut. kirkossamme kovin vähäistä.On tullut tunne kuin meitä melkein varotettaisiin kaikesta sellaisesta,mikä ei järkeemme sovi ja mikä ei ole selitettävissä tieteen avulla.
Kunpa ei menisi "lapsi pesuveden mukana."
Juuri sitä minäkin tässä pelkään, että menee lapsi pesuveden mukana. Joltakulta voi mennä yksinkertainen usko Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, kun annetaan uskottavaksi niiden ohella kaikenlaisia erikoisuuksia.
Lähetä kommentti