keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Huonoista huonolla ehkä hyviä

Yksinkertaisen ajattelun mukaan huonojen vanhempien lapsista tulee huonolla kasvatuksella huonoja aikuisia ja hyvien vanhempien lapsista hyvällä kasvatuksella hyvä aikuisia. Tähän oppiin uskotaan samalla varmuudella kuin Darwinin luonnonvalintaan tai termodynamiikan kolmeen perussääntöön.
 
Ihmisten maailmassa syyt ja seuraukset ovat kuitenkin vaikeasti ymmärrettäviä. Olen nähnyt lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka nuoret ovat ajautuneet rakastavista, viisaista ja vastuuntuntoisista vanhemmistaan huolimatta ylivoimaisiin vaikeuksiin. Toisaalta tiedän monta tapausta, joissa hulttiovanhemmilla on käsittämättömän hienoja lapsia.

Yksinkertaistetun ja elämälle vieraan ajattelun ongelmista on myös tieteellistä näyttöä, joka osoittaa, ettei kasvatus ole niin tärkeä asia kuin siitä halutaan uskoa. Aikuinen ihminen ei ole vanhempiensa teko. Joku saa kasvatettavakseen lapset, joilla on syntyjään vaikeita ominaisuuksia. Toinen lapsi on jo syntyjään ylivilkas vipeltäjä, toinen taas ujo nurkassa kyhjöttäjä. Esimerkiksi lapsensa temperamenttia vanhemmat eivät voi muuksi muuttaa, ja juuri temperamentti vaikuttaa paljon.

Joten nöyryyttä, kasvatusohjeiden jakajat, nöyryyttä.

Joitakuita elämä opettaa niin kuin sitä äitiä, joka sanoi: "Jos lapsilukumme olisi jäänyt kolmeen, pitäisin edelleen itseäni hyvänä kasvattajana. Nuorimmaisen kanssa systeemini eivät toimineet."

3 kommenttia:

Pia N kirjoitti...

Välittäminen ja johdonmukaisuus lienevät ne ainoat asiat, joita vanhemmilta voi kohtuudella vaatia. Toinen asia on se, miten kodin ulkopuolinen maailma suhtautuu lapseen ja hänen temperamenttiinsa.
"Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne..", on yksi viisas sanonut. Lapset on siis vain päästettävä menemään, ja elämän epävarmuutta on pakko sietää.

Nimetön kirjoitti...

Eikös se ollut Kahlil Gibran joka niin sanoi? :)
Ei ole helppoa olla vanhempi, vaan parhaansa pyrkii tekemään ja rakastamaan ja laittamaan niitä rajoja <3

Elina J.

Inkivääri kirjoitti...

Mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät lapset tarvitsisi rakkauden ja välittämisen lisäksi myös ohjausta ja opetusta, joskus myöskin ojennusta ja kyllä nuo jälkimmäisetkin vanhemman velvollisuuksiin kuuluvat ja niitä voidaan vanhemmalta kohtuudella vaatia.