Ensinnäkin: En ole Päivi Räsäsen kannattaja. En ole ikinä
äänestänyt häntä. Olen eri linjoilla hänen homokantansa kanssa. Oudoksun monia
muitakin hänen ajatuksiaan. Edustamme kristinuskon eri laitoja.
Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että möläyttelyistä huolimatta eräissä eräissä hänen ideoissaan on itua. Joskus vastustajakin saattaa lausahtaa jonkin hyvän ajatuksen.
Ei se voi olla niin, että minä ja meikäläiset olemme aina oikeassa ja hän ja heikäläiset aina väärässä.
Epäilen, että vain pieni osa Räsäsen näinä päivinä
tuomitsevista ihmisistä on lainkaan lukenut, mitä hän on todellisuudessa sanonut.
On tuohduttu esimerkiksi siitä, että hänen mielestään lakeja
on joskus rikottava. Räsänen sanoi: "Kaikilla meillä on tullut eteen
tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä
mielipidettä tai normia, porukan painetta tai jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan
sanan vastaisia. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että 'Enemmän tulee totella
Jumalaa kuin ihmisiä'. Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme
käytä."
Tämän sanomisessa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, ei
sittenkään vaikka Räsäsen lausumasta siivoaa Jumalan pois . Moraalisesti
toimivan ihmisen tunnistaa juuri siitä, että on olemassa tietty raja, jonka
jälkeen hän kieltäytyy tottelemasta, vaikka hänelle osoitettua vaatimusta
perusteltaisiin yhteiskunnan säätämillä laeilla.
Historian tuntemus auttaa. Luterilainen sosiaalietiikka ajautui 1930-luvulla kriisiin. Se oli autuaasti laskenut sen varaan, että ihmisen on oltava aina
esivallalle uskollinen, koska esivalta ei Paavalin sanojen mukaan "turhaan
miekkaan kanna". Demonisen pahan keskellä Paavalin ajatukset eivät enää
toimineet. Luterilaiset olivat esivaltauskollisuutensa kanssa niin sanotusti
housut kintussa, kun kansallissosialistit vyöryivät kadulle.
Jos noin vain tuomitsee kaiken lakeja vastaan suunnatun
kansalaistottelemattomuuden ja asettuu ehdoitta ihan minkä tahansa yhteiskunnallisen
lain taakse, joutuu hylkäämään monta ihmiskunnan hyväntekijää. Siinä menevät
Martin Luther King, Mahatma Gandhi, Nelson Mandela ja Vaclav Havel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti