Selittämisen velvollisuus

Toissa viikonlopun olin Pudasjärvellä yli viidenkymmenen nuoren aikuisen kanssa. Nuorimmat olivat 18-vuotiaita. Joukon enemmistö oli 20 ja 30 ikävuoden välissä, mutta mukana oli myös yli 30-vuotiaita, ja jokunen oli ylittänyt 40 vuoden iän.

Lauantain keskusteluaihe valittiin useiden vaihtoehtojen joukosta. Tälle ikäluokalle oli kuvaavaa, että ylivoimainen suosikki oli "selittämisen velvollisuus".

Aina pitää olla kertomassa vanhemmille, mummuille, papoille, sukulaisille, vanhoille naapureille ja jopa omille kavereille, mitä on tekemässä tai minne on päässyt.

Eniten halutaan tietää opiskelupaikasta, työn saannista, mutta kovasti kysellään myös seurusteluista, perhesuhteista ja lasten saamisesta. Niihin kaikkiin voi liittyä kipeitä asioita: Jälleen jäin kahden pisteen päähän. Haastattelussa pääsin kolmen parhaan joukkoon. Juuri päädyttiin siihen, että se otti telkkarin ja minä pidän läppärin ja voi kuulkaa kuinka tässä on lasta yritetty, mutta kun hormonihoidot eivät tehoa.

Älkää kyselkö!

Älä mummo ihmettele, miksi olen viime aikoina käynyt luonasi niin harvoin! Älkää te opiskelupaikan saaneet ihmetelkö, miksi kaveriporukkani on viime aikoina vähän vaihtunut.

Ja tiedän tiedän, että monet tarkoittavat vain hyvää!

Kyselyiltä saa rauhan oikeastaan vasta sitten, kun perheeseen on tullut toinen lapsi ja oletettu kiintiö on täynnä. Selittämisen toinen kierros alkaa sitten, kun lapset ovat vähän kasvaneet ja on ruvettava tekemään tiliä niiden valinnoista ja opiskelupaikoista.