Epäilen olevani väärässä, kun tuntuu siltä, että
pinnallisuus ja suoranainen tyhmyys olisivat ottaneet juuri nykyaikana täyden
vallan. Älylläni arvelen, että niitä on ollut ennenkin yhtä paljon. Järkeni
vastalauseet eivät kuitenkaan muuta tunnettani mihinkään.
Niinpä rupesin miettimään, mistä Teemu Selänteen tapauksessa
oikein oli kyse: NHL-kiekkoilija tviittasi harkitsemattomasti ja aiheutti
kohun. Häntä kommentoitiin raivokkaasti, vaikka hänen asiantuntemuksensa on
kokonaan toisaalla kuin maahanmuutossa, raiskauksissa tai rikosseuraamusten
arvioinnissa ja vaikka Vinetto-Virtanen Tammelantorilta olisi näissä teemoissa
yhtä pätevä asiantuntija. Seuraavassa vaiheessa joku
haamukirjoittaja kirjoitti tyynnyttelevän blogin Selänteen nimissä. Yhtäkkiä
Selänne olikin kansallissankari, joka oli sanonut ääneen sen, mitä kaikki
ajattelevat.
Teemu Selänteellä on oikeus mielipiteeseensä. Hän on
ansainnut ääneen sanomisen oikeuden. Hallitsemattoman tviitin jälkeinen
blogikirjoitus oli hallittu, tosin jonkun mediakonsultin ansiosta. Selänne ei kuitenkaan ansaitse sitä, että
hänestä tehdään urheilu-uran ansiosta kaikkien alojen asiantuntija.
Siinä virassa hän on liian pieni mies liian suurissa saappaissa.
Minua pelottaa tai ainakin arveluttaa yhteiskunta, jossa tutkijoina pätevöityneet dosentit heitetään halveksien ulos ja lausunnot pyydetään iskelmälaulajilta ja
entisiltä urheilijoilta. Meillä ei pidetä tiedemaailman päivystävistä dosenteista, mutta ovatko päivystävät laulajat ja urheilijat yhtäään parempia lausunnon antajina?
Yhdeksi tilannearvioksi kirjoitin kahdeksan
Facebook-päivityksen sarjan, jossa kuvasin Selänne-keskustelun etenemisen.
Jokaiseen päivitykseeni liittyi Teemu-lastenkirjaan liittyvä kuva, jonka avulla
korostin sitä, että käyty keskustelu oli lapsellisella tasolla.
Niin kuin arvasinkin, jotkut pahastuivat. Yllättävän moni
kuitenkin ymmärsi ajatukseni. Minähän en kieltänyt Selänteeltä sanomisen
oikeutta enkä edes ottanut kantaa hänen väitteisiinsä.
Aika tarkkaan somekeskustelu eteni esitykseni mukaan lukuun ottamatta kahdeksatta
kohtaa, joka on ehkä hieman mautonkin kokonaisarvio kaikesta sanotusta. Joskus mauttomuus on
kuitenkin kelpo mauste, sopivina annoksina.
1. Teemu ei enää viihdy vain sisätiloissa.
2. Teemulla on mielipiteitä.
3. Teemu antaa asiantuntijalausunnon.
4. Teemu epäilee, että hänet on käsitetty väärin.
5. Teemu täsmentää lausuntoaan.
6. Teemu ilmoittaa tviittaavansa itse.
7. Teemu bloggaisi itse, mutta mediakonsultti ei salli.
8. Teemu oppi kirjoittamaan jo koulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti