Olen hieman muuttanut kertomuksen yksityiskohtia, jotten
paljastaisi ihmisten nimiä. Itse tarina on kuitenkin tapahtunut niin kuin sen
tässä kerron.
Pidin rippikoulussa oppituntia kuolemasta. En ole koskaan
käyttänyt siinä moderneja opetusmetodeja, vaan olen tyytynyt kertomaan
tapauskertomuksia, joiden olen uskonut puhuttelevan nuoria.
Tunnelma on aina tiivis. Tätä teemaa rippikoululaiset tietävät odottaa, sillä oikeastaan vain rippikoulussa he saavat
miettiä kuolemaa.
Tälläkin kertaa nuoret olivat hyvin keskittyneitä,
mutta kesken tarinoiden kuulin, että joku oli alkanut naputtaa kynää pöytään.
Hieman ärsyyntyneenä hain silmilläni syyllistä, ja pian löysin.
Naputtaja oli se poika, josta tiesin, että hänen isänsä oli
edellisenä syksynä ajanut kolmion takaa kuorma-auton alle. Onneksi tiesin ja
ymmärsin olla ärähtämättä.
2 kommenttia:
Jos et olisi tiennyt, sehän on vain normaalia elämää. Me teemme koko ajan virheitä johtuen puutteellisista tiedoista. Ärähdämme ihmiselle, joka painiskelee elämänsä pahiman katastrofin kanssa. Ja muita. Ei siinä ole mitään uutta. Mutta hyvä että sinä tiesit, silloin. miljoonat ihmiset eivät ole tienneet, mijloonissa eri tilanteissa ja toimineet ainoastaan tilanteen mukaan, joskus väärin.
Anteeksi kirjoitusvihreet, olen ottanut vähän. Ja sitten vielä hiukan.
Lähetä kommentti