Toissa kesänä ajoin lapsuudenmaisemieni läpi. Näytti pahalta
niin, että sieluun sattui.
Koko meidän lapsuutemme metsä oli yhtä avohakkuuta. Siellä
olivat olleet meidän piilomme, majamme, retkipaikkamme. Siellä olimme
leikkineet toista maailmansotaa, jossa englantilaiset aina voittivat ja
saksalaiset aina hävisivät.
Puiden kaataminen oli varmaan laillista, eikä sitä olisi millään
valituksilla voinut estää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti