Käytin Pentti Saarikoskea käsittelevään väitöskirjaani kaksi
vuotta. Juuri mihinkään muuhun ei ollut aikaa tuon prosessin aikana. Tämä
tarkoitti sitä, että omassa kielimaailmassani syntyi käsite "Saarikosken
jälkeinen elämä", jossa purkaisin kaikki tuonnemmaksi jätetyt.
Päästyäni nyt maaliskuussa Saarikoskesta eroon olin keskellä
tekemättömien asioiden sumaa. Niinpä aloin unelmoida Saarikosken jälkeisen ajan
jälkeisestä ajasta. Ajatuksiini ilmestyi lause: "Teen sen sitten, kun
pääsen näistä Saarikosken vuoksi tekemättömistä asioista eroon."
Lauseessa on kaksi oleellista sanaa "sitten kun".
Eräältä tutultani olen oppinut tilannetta kuvaavan sanan "sitkuilu.
Itsepetos ei ole kaukana, kun elämän oletetaan alkavan aina
seuraavan nurkan takana. On kitkerä totuus, että sitkuttamisella se ole
sielläkään, vaan seuraavan takana ja aina seuraavan takana, ja viimein
kierretään loputonta ympyrää.
Pää on sekaisin, ja ihminen kysyy mitenkäs minä tähän oikein
tulinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti