Mielessäni on muuan edesmennyt kulttuurivaikuttaja.
Kun kuuntelin radiosta hänen esitelmiään, keskityin
laskemaan hänen lausumiensa adjektiivien lukumäärää. Hänen esitelmissään
ihminen ei ollut milloinkaan pelkkä "ihminen", hän oli aina
"suuri ihminen", "pieni ihminen" tai "tavallinen
ihminen". Aurinko ei ollut "aurinko", vaan se oli "kirkas
aurinko", taivas ei ollut "taivas" vaan se oli aina jonkin
värinen taivas.
Samaa lajia olivat hänen substantiivinsa. Meri ei ollut
"meri", vaan se oli aina "valtameri". Nainen ei ollut
"nainen", vaan "kaunotar" tai "kuningatar". Mies
ei ollut "mies", vaan "sankari" tai "miesten
mies" tai "tosimies".
Verbien yhteydessä hän käytti niin ikään tehosteina
ylisanoja. Kukaan ei ikinä vain "sanonut", vaan aina
"kivahti", "väitti", "intti" tai
"ihmetteli".
Kun hänen puhumaansa tekstiä ajatteli käsikirjoituksena ja
pyyhki siitä mielessään pois kaikki adjektiivit ja mahtisanat, joutui
toteamaan, että itse ajatuksia ei paljon ollut, ja jos jotain oli, siinä
vähässä ei ollut mitään omaa ajattelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti