Olen joskus aiemmin kirjoittanut aiheesta blogikirjoituksessani.
Tarkennan katseeni nyt yhden automerkin sisään eli Toyotaan.
Olen viime vuosina ajanut kolmenlaisella Toyotalla. Alemman
keskiluokan perheautoon eli uudehkoon Aurikseen suhtaudutaan täysin neutraalisti.
Sillä sopii ajaa kentänlaidalle tai venerantaan. Kukaan ei sano mitään eikä ajattele.
Auris on huomaamaton ja hyväksytty kuin makaronilaatikko.
Positiivisimmat arviot on saanut kaksikymmentä vuotta vanha
Corolla (isommalla koneella). On ihasteltu sen melkein 300 000 ajokilometriä.
Moneen kertaan todettu, että ”eihän sitä ajamalla rikki saa”. Joku satunnainen
ohikulkija on pyytänyt ostaa sitä. Arvostus on ylittänyt kaikki
merkkiuskollisuuden rajat.
Sitten on kolmikon pienin eli Yaris. Se saa jonkinlaista
hyväksyntää pienestä kulutuksesta, mutta maininnat näppäryydestä ja helposta
pysäköitävyydestä tuntuvat lohdun etsimiseltä. Perusteluille ehkä nyökkäillään,
mutta miesten autorivissä Yaris on kummajainen.
Yariksella ajavaan suhtaudutaan kuin vegetaristiin: varmaan
asialle on perustelunsa, mutta naisten ja hipsterien juttuhan se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti