Jouluevankeliumiin kuvitellaan asioita, joita siellä ei oikeasti ole

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa kirjoittaa Kirkkoja kaupunki lehden kolumnissaan siitä, kuinka jouluseimen ympärille ilmestyvät arkiset hyötyeläimet aasi, härkä ja lammas. Hän sanoo, että seimen ääreen ei kutsuttu rohkeita leijonia ja ylväitä kotkia, vaan paikka oli varattu karjasuojan vaatimattomille eläimille.

Mättääkö tässä jokin?

Kyllä mättää.

Raamatussa ei kerrota mitään siitä, mitä eläimiä seimen äärellä oli, niin kuin siellä ei kerrota siitäkään, että Joosefilla ja Marialla olisi ollut aasi ratsunaan. Taiteilijoiden mielikuvituksesta, alakoulujen joulukuvaelmista ja seimen askartelijoista on nyt tullut ilmoituksen lähteitä, jotka kirjoittavat raamatunkertomuksen päälle yksityiskohtia, joita siellä ei todellisuudessa ole.

Kuitenkaan ei ole mahdotonta kuvitella seimen eläinten joukkoon myös leijonaa ja kotkaa, jotka voisivat symboloida siellä ylitaivaallista rauhaa. Tälle kuvitelmalle olisi myös tukea Jesajan tulevaisuudenkuvasta, jossa leijona syö heinää kuin härkä.

Tätä se raamatuntulkinta kovin usein on: kuvittelemme omiamme ja sitten perustelemme näillä kuvitelmillamme omia lempiajatuksia, niin kuin ajatustemme pohjana muka olisi Raamatun teksti.

Ihan kauniisti Hallamaa tietysti kirjoittaa ja samalla myös osuu johonkin tärkeään, mutta se on toinen juttu se.