Kukaan ei syyttäisi ketään. Ei moitittaisi kelvotonta kasvatusta eikä huonoja valmisteluja.
Unohdettaisiin keskeneräiset työt.
Muistettaisiin, että myös globaalista vastuusta tarvitaan välillä vapaata. Kunhan nyt lapset ruokitaan ja muu välttämättömin.
Jos juhlapöydästä puuttuu jotain, ensi vuonna sitten.
Sanottaisiin että hyvinhän sinä sen teit, omissa rajoissasi.
Muistettaisiin Markku Envallin sanat: "Ennen kuin yrität muuttaa toista, katso ettei hän ole suorituskykynsä rajoilla jo sellaisena kuin on."
Oltaisiin rauhassa ja toisemme hyväksyen. Räyhääjilläkin on varmaan syynsä.
Kun Jumala suostui talliin, kai mekin sitten taloihimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti