Sittemmin olemme tavanneet vain satunnaisesti, mutta aina olen nähnyt hänessä itsessään jotain Kristuksen kaltaista. Tämän sanominen on tietysti liioittelua, eikä ihmisestä pitäisi näin sanoa. Sanon silti.
Nyt olemme saaneet lukea otsikoista, että Heikki Karasti on saanut kirjallisen varoituksen Mikkelin tuomiokapitulilta. Kapitulin mukaan Karasti toimi vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta, kun vihki samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon tänä syksynä.
Karasti itse sanoo: "Kun on koko uransa puhunut, että homoseksuaalitkin ovat aivan tavallisia ihmisiä, ei sitä voi enää uran loppumetreillä mennä muuttamaan."
En puolusta Karastia yksisilmäisesti vaan kaksisilmäisesti, sillä kaikesta huolimatta tunnen lievää myötätuntoa myös piispaa kohtaan. Mahdollisesti hänkin tuntee sisimmässään, että nyt toimitaan epäreilusti; mutta kun systeemi on tällainen kuin on. Itsekään en ole täysin samalla linjalla Karastin kanssa, vaikka kannatan homoseksuaalien vihkioikeutta. Ajattelen, että vihkiasiassa on edettävä lain muutoksen kautta. Kirkon on tehtävä päätös homoparien kirkollisen vihkimisen sallimisesta, ja sen jälkeen sitten vihkimässä ovat ne papit, jotka siihen tuntuvat luontuvansa.
Nämä lievät varaukseni eivät kuitenkaan muuta sitä, että tuen ehdottomasti Karastia. Hän on aidosti syrjäytettyjen puolella. Hän on tehnyt uskollisesti ja taitavasti vuosikymmenten ajan perustyötään korkeita asemia tavoittelematta. Systeemi on väärä ja sitä on muutettava, kun tällaisia ihmisiä moititaan ja oman hyötynsä ja etummaisten sijojen tavoittelijoita kiitellään.
Jospa Heikki Karastin tapaus saisi entistä useammat kirkon ihmiset ajattelemaan, että näin ei voi jatkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti