Välivuotta en viettänyt, muttei se olisi ollut huono idea. Ehkä olisi ollut viisasta mennä katsomaan maailmaa. Tätä katsomisen puutetta tosin paikkasin, kun lähdin yliopisto-opintojeni päälle kiertämään Etelä-Amerikkaa.
Joskus kuudentoista iässä olisin saanut kesätöikseni vain vähäisiä apuhommia. Vaikka kuinka muistelen silloisia kavereitani, juuri kukaan ei ollut merkittävissä tehtävissä. Niissä saattoi oppia säännöllistä työaikaa, mutta siinä kaikki. Käsitys rahasta saattoi jopa vääristyä. Vanhemmilta sai kuitenkin ruoan, asumisen ja koulumenot, ja niin kaikki kesäansiot kuluivat monelta pelkkään törsäämiseen. Raha oli löysemmässä kuin ehkä ikinä sitä ennen tai sen jälkeen.
Setäni maatilan heinätyöt haittasivat elämääni jonkin verran, mutta muuten saatoin keskittyä tärkeämpään. Silloin ei ollut Netflixiä eikä tietokonepelejä kiusauksina. Niiden sijasta luin hyviä kirjoja kesämökillä läpi yön. Välillä kävin laiturilla ihmettelemässä luontoa ja omaa elämääni, itseäni.
Tutuiksi tulivat Franz Kafka ja Ernest Hemingway, jotka ovat siitä asti olleet minulle tärkeitä. Kumpikin auttoi väitöskirjan kirjoittamisessa viisikymmentä vuotta myöhemmin, samoin se, että Raamattukin tuli tutuksi. Lukion ensimmäisenä syksynä kirjoitin heti äidinkielen aineeni Platonin Valtiosta.
Olen onnellinen siitä, että siellä mökillä öljylampun valossa loin maailmankatsomukseni pohjaa. Ei nuoruudessa ole mitään sen tärkeämpää tekemistä. Minulla ei ollut syksyllä rahoja tuhlattaviksi, mutta kirjastosta saattoi lainata lisää kirjoja ja vaeltaa niiden kautta vieraisiin maihin ja uusiin todellisuuksiin. Rakensin pohjaa sille, että seitsemän vuotta myöhemmin kykenin lukemaan Dostojevskia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti