Kuluneen syyskuun aikana olen lukenut paljon. Kuun alussa sain valmiiksi oudon keskitysleirikirjan Mies joka murtautui Auschwitziin. Sen jälkeen totesin, että minun oli syytä palauttaa mieleeni Pentti Saarikosken tekstejä ja elämää. Luin ensin sen, mitä itse olen kirjoittanut aiheesta. Eero Huovisen sanoin oman tekstin lukeminen on samaa kuin koira palaisi oksennukselleen, mutta tällä kertaa tämä viisaus ei pätenyt; varmaan siitä syystä, että se teksti pysyi Saarikoskessa eikä liittynyt persoonaani eikä omaan elämääni, ei ainakaan suoranaisesti. Tosin esipuhe oli poikkeus, mutta se oli lyhyt.
Sen jälkeen hyppäsin Pekka Tarkan kaksiosaisen Saarikoski elämäkerran kimppuun. Vaikutuin siitä työmäärästä, jonka Tarkka on kirjansa syntymiseksi tehnyt.
Tämän kaiken keskellä koko syyskuun ajalta riipaisevin lause on tämä jossain muualta lukemani ajatus: "Tänään poikani täyttäisi 27 vuotta." Sitä ei voi selittää, ei täydentää eikä kommentoida. Siinä on sanottuna kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti