Kirkon sisällä oli jokin tilaisuus, kun kotiin lähtiessäni huomasin kirkon pihalla tutun miehen. En tiedä, mistä syystä hän siinä oli, sillä tämä ei ollut hänen normaaleja reittejään. Hän oli niitä ulkoilmakavereita, jotka ovat kevään merkkejä kuin moottoripyörät. Auringon alkaessa lämmittää he ilmaantuvat koloistaan ja käyvät istumaan kaupan ikkunalaudalle.
Moikattiin, ja hän kysyi oliko minulla tulta. Ei ollut. Sanoin että kun en polta, en ole koskaan polttanut. Että sori kun ei ole. Tai no...
Odotas vähän.
Menin kirkkoon, ja siinä eteispöydällä oli tikkuaski, jolla sytytellään kynttilöitä. Palasin ja tarjosin tulta. Hän kiitteli ja jatkoi menemisiään.
Mietin, että joku voisi paheksua, meitä molempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti