Pyrrhos oli vuosina 319 - 272 eKr. elänyt kuningas luoteisessa Kreikassa. Hänen luonteestaan kertoo kasku, jonka mukaan hän kutsui luokseen neuvonantajansa filosofi Kineaan. Pyrrhos antoi ymmärtää, että hänen mielessään oli koko italian valloittaminen. "Ja kun olet valloittanut Italian, niin mitä sitten aiot tehdä?" kysyi filosofi. Kuningas vastasi, että seuraavaksi olisi Karthagon vuoro. Sen jälkeen otettaisiin haltuun Egypti, Makedonia ja Aasia. "Ja kun olemme valloittaneet kaiken tämän, niin mitä seuraavaksi?" tivasi filosofi. Kuningas vastasi, että silloin olisi aika viettää iloisia juhlia, kallistella maljoja, antaa lyyran kaikua ja nauttia kaikkia elämän riemuja. "Mutta emmekö voisi tehdä sitä härnäämättä kohtaloa ensin?" sanoi filosofi, jonka viisaudet jäivät kuninkaalta kuulematta.
Pyrrhoksen sotamenestyksen syitä olivat esimerkiksi hänen käyttämänsä elefantit, joita roomalaiset eivät olleet edes nähneet. Pyrrhos kävi roomalaisia vastaan kaksi voitollista taistelua. Niistä ensimmäinen aiheutti hänen omille joukoilleen kuitenkin niin suuria tappioita, että Pyrrhoksen kerrotaan sanoneen: "Vielä yksi tällainen voitto ja olen hukassa."
Pyrrhos tavoitteli rauhaa filosofi Kineaan diplomaattisilla taidoilla. Oltiin jo lähellä sovintoa, mutta sitä ei sittenkään syntynyt. Seuraavana vuonna Asculumin taistelussa Pyrrhos voitti toistamiseen. Jälleen Pyrrhos joutui pulaan, koska hänellä ei ollut käytössään roomalaisten suuria täydennysjoukkoja. Seuraavissa taisteluissa roomalaiset olivat tottuneet elefantteihin. Pyrrhoksen joukot hajotettiin, ja Pyrrhos oli laskeva tähti. Lopulta hän sai katutaistelussa surmansa.
Puolalaisen aforistikon Stanisław Jerzy Lecin mielessä eivät välttämättä olleet ydinaseet eikä Pyrrhoksen kohtalo. Siitä huolimatta hänen ajatelmaansa kannattaa miettiä: "Kun hyppäät ilosta, varo ettei kukaan tempaise sillä välin maata altasi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti